Pavel Jozef Šafárik
From Wikipedia, the free encyclopedia
Pavel Jozef Šafárik (muita kirjoitusasuja: Safáry, Schaffáry, Schafary, Saf(f)arik, Šafarík, Szafarzik; tšekiksi Pavel Josef Šafařík, nykyslovakiksi Pavol Jozef Šafárik, saksaksi Paul Joseph Schaffarik, latinaksi Paulus Josephus Schaffarik, unkariksi Pál József Saf(f)arik) (13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari – 26. kesäkuuta 1861 Praha, Böömi) oli filologi, historioitsija, kansatieteilijä ja runoilija. Häntä pidetään Josef Dobrovskýn ja Jernej Kopitarin ohella slavistiikan tieteenalan kehittäjänä.
Pavel Jozef Šafárik | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari |
Kuollut | Praha, Böömi 26. kesäkuuta 1861 (66 vuotta) |
Kansalaisuus | Itävallan keisarikunta, kansallisuudeltaan slovakki |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | filologia, historia, etnografia |
Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Šafárik toimi serbialaisortodoksisen koulun rehtorina Novi Sadissa, kunnes asettui Prahaan vuonna 1833. Šafárikia pyydettiin 1841 Berliiniin slaavilaisen filologian osastolle, mutta hän halusi jäädä kotimaahansa.[1]
Šafárik kirjoitti pääosin tšekiksi ja saksaksi. Hän piti itseään kuitenkin slovakkina ja hän esimerkiksi kritisoi Ľudovít Štúrin ehdottamaa slovakian kirjakieltä.