Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu
From Wikipedia, the free encyclopedia
Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu (PETM, IETM, LPTM) päätti noin 55 miljoonaa vuotta sitten paleoseenin, kauden jolla alkeelliset nisäkkäät kehittyivät. Koko Maan lämpötila nousi rajusti melko lyhyeksi aikaa[1], n. 50 000–100 000 vuodeksi jopa 10 astetta. Monia meren planktoneliöitä kuoli, samoin kuin maanisäkkäitäkin. Navoille syntyivät subtrooppiset olot. Ilmasto kuivui joksikin aikaa ainakin joillain alueilla. Lämpötilan nousu lienee johtunut siitä, että Pohjois-Atlantin tulivuoret purkivat ilmakehään valtavat määrät hiilidioksidia, joka lämmitti Maata kasvihuoneilmiöllä. Valtava lämpeneminen vapautti myös meren syvänteissä olevan klatraattikiviin varastoituneen metaanin, joka on myös kasvihuonekaasu. Seurasi todella räjähdysmäinen lämpeneminen. Maan merivirrat muuttuivat. Kalkkikuorinen plankton kuoli meren happamoiduttua hiilihaposta, mikä näkyy punaisena kerrostumana tuon ajan kivissä. Paleoseenin suuret maanisäkkäät kuolivat kuumuuteen ja kuivuuteen. Mutta uusia lajejakin ilmestyi, mm. hevosen esi-isä Hyracotherium.
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteettömiä ja viitteettömiä väitteitä, ainakin metaaniklatraattiväitteet todennäköisesti virheellisiä, varhaispunapuut on virheellinen suomennos, hiilidioksidipitoisuudet on virheellisiä/vanhentuneita, jne. |