Perfluorialkyyliyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa hiilivetyketjun kaikki vetyatomit (H) on korvattu fluorilla (F).[1][2] Polyfluorialkyyliyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa hiilivetyketjun vähintään yksi mutta ei kaikkia vetyatomeista on korvattu fluorilla.[3] Ne kuuluvat PFAS-yhdisteiden ryhmään (englanniksi PFAS, per- and polyfluoroalkyl substances). PFAS-yhdisteistä merkittävimpiä ovat perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS) ja perfluorioktaanihappo (PFOA). PFOS on yksi käytetyimmistä PFAS-yhdisteistä.[4] Perfuoratut alkyyliyhdisteet ovat ympäristömyrkkyjä.[4]
PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa, palonestoaineena joissain sisustustekstiileissä sekä sähkö- sekä elektroniikkatuotteissa.[4] PFAS-yhdisteitä käytetään myös monissa teollisuustuotteissa.[4] Niillä on vettä, likaa ja rasvaa hylkiviä ominaisuuksia. [4] Käyttökohteita ovat esimerkiksi paistinpannut, vettähylkivät tekniset vaatteet ja suksivoiteet.[4] Lisäksi PFAS-yhdisteitä käytetään muun muassa sammutusvaahdoissa, kaivos- ja öljynporausteollisuudessa käytettävissä pinta-aktiivisissa aineissa, lattiavahoissa ja hyönteismyrkyissä.[4]
Ominaisuuksia
Erittäin kestävän hiili-fluorisidoksen vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. Ne ovat myös kaukokulkeutuvia, eli levinneet ilman ja merivirtojen mukana jopa napa-alueille ja rikastuvat ravintoketjuissa.[5]
PFAS-yhdisteiden käyttö on laajaa.[4] PFAS-yhdisteille on mahdollista altistua niin elintarvikkeiden, kulutustuotteiden kuin ympäristönkin kautta.[1] Pääosa altistumisesta tapahtuu ravinnon kautta.[1] Yhdisteet voivat vapautua ympäristöön niitä sisältävien tuotteiden valmistuksen, varastoinnin, käytön ja hävittämisen aikana.[4] Yhdisteet eivät helposti erity virtsan tai ulosteiden mukana.[1] Ne kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan.[1]
PFAS-yhdisteet ovat laajan käytön vuoksi levinneet maailmanlaajuisesti kaikkialle ympäristöön ja kertyneet eliöihin. Pohjoismaisissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä on löydetty vesieläimistä, maaperästä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä. Yleisimmät PFAS-yhdisteet näissä näytteissä ovat olleet PFOS ja PFOA. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu kohonneita PFAS-pitoisuuksia lentokenttien ja paloharjoittelualueiden pohjavesissä.[4]
PFAS-yhdisteitä on löydetty suuria määriä myös jätevesilietteestä ja kaatopaikkojen suotovesistä. Tämä tarkoittaa, että yhdyskuntavedet ja kaatopaikkajäte ovat merkittäviä PFAS-yhdisteiden päästölähteitä ympäristöön.[4]
Ravinnon kautta altistuminen
Ihmisen kannalta merkittävin PFAS-yhdisteiden lähde on ravinto, jonka osuus yhdisteiden saannista on 40–100 prosenttia. Yksittäisistä ruoka-aineista tärkeimpiä PFAS-yhdisteiden läheitä ovat kala, hedelmät, liha ja kananmunat. Ravinnon lisäksi selvästi pienempiä lähteitä ovat huonepöly ja hengitysilma.[4]
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan ihminen voi altistua neljän PFAS-yhdisteen summalle (PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS) 4,4 ng ihmisen painokiloa kohti viikossa koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä. EFSA arvioi, että PFAS-yhdisteiden saanti ylittää tämän siedettävän viikkosaannin rajan osalla eurooppalaisista.[4]
Suomalaisten PFAS-yhdisteiden saantia tai suomalaisen ravinnon PFAS-pitoisuuksia ei ole tutkittu, lukuun ottamatta Itämeren kaloja ja järvikaloja. Kotimainen kala sisältää keskimäärin 1,2–3,3 ng/g PFAS-yhdisteitä (PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS yhdessä). Jos esimerkiksi 70-kiloinen ihminen syö viikossa 150 grammaa kotimaista kalaa, altistuu hän PFAS-yhdisteille tätä kautta 2,6–7,1 ng painokiloa kohti viikossa.[4]
EFSA:n mallinsi saantirajan seerumista, eli veren kirkkaasta ja nestemäisestä osasta, mitattujen pitoisuuksien avulla. Tämä tarkoittaa, että EFSA:n tutkijat valitsivat ensin niin sanotun kriittisen vasteen eli terveyshaitan, joka ilmenee pienimmällä mahdollisella seerumipitoisuudella. PFAS-yhdisteiden kriittiseksi vasteeksi EFSA tunnisti heikentyneen immuunivasteen, jonka riski kasvoi 10 prosenttia, kun 1-vuotiaan lapsen seerumin PFAS-pitoisuus oli 17,5 ng/ml. Tämän jälkeen EFSA mallinsi siedettävän saannin rajan arvioimalla minkä verran äidin tulisi elinaikanaan altistua, jotta raskaus- ja imetysaikana altistuneen lapsen PFAS-pitoisuus seerumissa vastaisi kohonneen riskin rajaa 1-vuotiaana.[4]
THL on mitannut PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia suomalaisilla lapsilla ja aikuisilla Finriski-tutkimuksessa. Pitoisuudet 1-vuotiaiden lasten seerumissa ovat keskimäärin alle kohonneen riskin rajan, eli 17,5 ng/ml, jota EFSA käytti lähtökohtana arvioidessaan siedettävän viikkosaannin rajaa. Tämä tarkoittaa, että PFAS-yhdisteet eivät todennäköisesti aiheuta merkittävää terveyshaittaa muullakaan väestöllä.[4]
Terveysvaikutukset
PFAS-yhdisteet saattavat aiheuttaa oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä sekä maksasairauksia. Lisäksi PFAS-yhdisteet saattavat heikentää elimistön puolustusjärjestelmää, sekä häiritä kehitystä ja lisääntymistä. Perfluorattujen yhdisteiden epäillään vaikuttavan ihmisen hormonitoimintaan ja aiheuttavan metabolista oireyhtymää.[6] Ne saattavat myös heikentää kilpirauhasen toimintaa ja aiheuttaa syntymävikoja.[7]
Altistuminen saattaa vaikuttaa myös kohonneeseen kolesteroliin, maksan toimintaan, tulehdusalttiuteen ja alhaiseen syntymäpainoon, mutta THL totesi heinäkuussa 2021, että näyttö on altistumisen vaikutuksista toistaiseksi epävarmaa.[4]
PFOS:n käytön rajoittaminen
PFOS:n ja sen johdannaisten käyttörajoituksia astui voimaan 2000-luvun alussa.[14] PFOS:n käyttörajoitusten tultua voimaan 2000-luvun alussa valmistajat ovat korvanneet sen turvallisemmiksi ajatelluilla vaihtoehtoisilla PFAS-yhdisteillä. On kuitenkin havaittu, että jotkin näistä vaihtoehtoisista yhdisteistä voivat ympäristössä tai elimistössä muuttua haitallisiksi, eivätkä siis välttämättä ole niin turvallisia kuin on toivottu.[4] Myös PFAS-yhdisteiden käyttörajoituksia on tarkoitus laajentaa.[4] Esimerkiksi Uusi-Seelanti aikoo kieltää PFAS-yhdisteet kosmetiikassa ja niiden käyttö kosmetiikkatuotteissa loppuu 31. joulukuuta 2026.[15]
PFOA:n käytön rajoittaminen
PFOA:n rajoitukset astuivat voimaan vuonna 2020.[14] Valmistajat ovat korvanneet ne muun muassa lyhyempiketjuisilla yhdisteillä ja yhdisteillä, joissa vain osa vetyatomeista on korvattu fluorilla.[1] On kuitenkin havaittu, että jotkin näistä voivat elimistössä muuttua PFAS-yhdisteiksi, eivätkä nämä välttämättä ole niin turvallisia kuin on toivottu.[1] Käyttörajoituksia on tarkoitus laajentaa.[1]
PFAS:n käytön rajoittaminen
Yhysvaltalaisessa Coloradon osavaltiossa Yhdysvalloissa on säädetty laki, joka kieltää PFAS-yhdisteitä sisältävät päivittäistuotteet.Myös Euroopassa on suunnitteilla nykyistä laajempia rajoituksia.[7]
Vuonna 1945 DuPont-suuryritys aloitti Teflonin valmistuksen, joka mullisti ruoanlaiton, koska teflonilla pinnoitetut paistinpannut ja kattilat ovat helppohoitoisia ja suosittuja.[16]
Länsi-Virginiassa Yhdysvalloissa DuPontin teflontehdas sai luvan laskea saastuneen, kemikaaleja sisältävän jätevetensä suoraan juomaveteen.[17] Sen seurauksena tapahtui yksi pahimmista ympäristökatastrofeista ihmiskunnan historiassa.[16]
Tapauksesta kertoo yhdysvaltalainen dokumenttielokuva The Devil We Know – Teflonin kirous vuodelta 2018.[16] Elokuva tuo esiin, miten yrityksen valmistama kemikaali perfluorioktaanihappo eli PFOA tuhosi ympäristön ja ihmisten terveyden.[16] Tuhon seurauksena Parkersburgin pikkukaupungin asukkaat ryhtyivät vaatimaan kaupungissa toimivaa DuPontia vastuuseen.[17] Asukkaat olivat vuosien ajan huomanneet vakavia terveysongelmia.[17] Tehtaassa työskennelleiden naisten lapsilla oli epämuodostumia.[16] Viereisen maatilan karja kuoli ja läheisestä Ohiojoesta löytyi kuolleita eläimiä.[16] Lopulta kymmenien tuhansien ihmisten juomavedestä löytyi myrkyllistä kemikaalia, teflonin valmistuksessa käytettävää perfluorioktaanihappoa.[16] DuPontia vastaan nostettiin ryhmäkanne.[17] Paikalliset asukkaat syyttivät yritystä teflonin riskien peittelystä.[16]
Kemikaalia on Yhdysvalloissa laskettu juomaveteen.[17] Siitä on tullut päästöjä tehtaiden savupiipuista, ja sitä on käytetty vuosikymmenien ajan lukemattomiin kuluttajatuotteisiin – kuten pinnoitteet, likaa hylkivät matot, vettä hylkivät vaatteet, ruokien pakkaukset ja kääreet sekä hammaslanka. Nykyisin 99,7 prosentilla amerikkalaisista – vauvoillakin – on perfluorioktaanihappoa veressään. Kemikaalia löytyy myös juomavedestä ympäri Yhdysvaltoja.[16]
Vuonna 2019 julkaistiin perfluorattuja alkyyliyhdisteitä käsittelevä tositapahtumiin perustuva draamaelokuva Dark Waters – Peitelty totuus, jossa pääosaa esittää Mark Ruffalo. Elokuva kertoo tarinan lakimiehestä Rob Bilottista, joka vaarantaa uransa ja perheensä turvallisuuden selvittäessään DuPont-suuryrityksen toimia. Hän vaatii oikeutta pikkukaupungin ihmisille, jotka ovat vuosikymmenten ajan altistuneet hengenvaarallisille kemikaaleille. Rob Bilottin vaimoa esittää Oscar-voittaja Anne Hathaway. Elokuvan lopussa mainitaan, että tällä hetkellä käytössä on 600 vastaavaa yhdistettä tai kemikaalia, jotka ovat myös vaarallisia.[18]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
