From Wikipedia, the free encyclopedia
Mykola Markevytš ukr. Микола Маркевич, myös Nikolai Markevytš ukr. Николай Маркевич, (7. helmikuuta 1804 Dunajets, Tšernihivin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. kesäkuuta 1860 Turivka, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli ukrainalainen historioitsija, kansantieteilijä, runoilija, muusikko ja säveltäjä.[3]
Mykola Markevytš | |
---|---|
Микола Маркевич | |
Mykola Markevytš. Alkuperäinen kuva: Lev Žemtšužnikov[2]. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. helmikuuta 1804 Dunajets, Tšernihivin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 21. kesäkuuta 1860 (56 vuotta) Turivka, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Ammatti | historioitsija, kansatieteilijä, runoilija, muusikko, säveltäjä |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | ukraina |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Markevytš kävi 1817–1820 Pietarissa Pedagogisen instituutin sisäoppilaitosta, jossa hän ystävystyi Mihail Glinkan kanssa. Hän palveli Venäjän armeijassa (1820–1824) ja opiskeli sitten pianonsoittoa ja säveltämistä Moskovassa John Fieldin oppilaana. Markevytš oli lähellä dekabristeja. Hänen kokoelmansa Elegi i evreiskia melodi (”Elegioita ja juutalaisia melodioita”) ja Stihotvorenija erotitšeskija i Parizina (”Eroottisia runoja ja [Byronin runon käännös] Parisina”) ilmestyivät 1829 Moskovassa, ja samoin siellä ilmestyi 1831 kokoelma romanttisia balladeja Ukrainana sankarillisesta menneisyydestä Ukraijnskija melodi (”Ukrainalaisia sävelmiä”). Markevytš asui vuodesta 1830 maatilallaan Turivkassa ja keräsi Ukrainan historiasta aineistoa, etenkin sellaista, mitä oli Tšhernivtsin kuvernementin ja Pultavan kuvernementin arkistoissa, sekä kansanperinnettä ja kansanlauluja. Hän julkaisi 1836 Venäjän keisarikunnan historiallisen, mytologisen ja tilastollisen sanakirjan ensimmäisen osan.[3]
Tuntemattoman tekijän silloin vielä julkaisemattomalla teoksella Istorija Rusov[4] oli suuri vaikutus Markevytšin pääteokseen, viisiosaiseen teokseen Istorija Malorossi (”Vähä-Venäjän historia”), joka ilmestyi Moskovassa 1842–1843. Monografiassaan Markevytš lähestyi Ukrainan historiaa itsenäisenä keskeytymättömänä prosessina vanhimmista ajoista aina 1700-luvun jälkipuolelle saakka. Markevytšin historia vaikutti merkittävästi 1800-luvun ukrainalaiseen historiankirjoitukseen ja hänen romantiikkaa edustaviin aikalaisiinsa, etenkin hänen ystäväänsä Taras Ševtšenkoon.[3]
Markevytšin tuotantoon kuuluu lisäksi kansatieteellisiä kirjoituksia, kansanlaulu- ja laulukokoelmia. Hänen tuotantoaan ei ole kaikilta osin julkaistu. Hänen yksityisarkistoaan päiväkirjoineen säilytetään Pietarissa Venäläisen kirjallisuuden instituutissa. Hänen arvokas 6 550 dokumentin kokoelmansa 1500–1700-luvulta on Moskovassa Valtionkirjastossa.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.