Länsiranta
alue Lähi-idässä, historiallisen Palestiinan alueella / From Wikipedia, the free encyclopedia
Länsiranta (arab. الضفة الغربية, aḍ-Ḍiffa l-Ġarbiyya; hepr. יהודה ושומרון, Yehuda veShomron) on historiallisen Samarian ja Juudean käsittävä alue Palestiinassa. Länsirannan pinta-ala on 5 607 km². Se syntyi poliittis-maantieteellisenä käsitteenä Israelin itsenäisyyssodan (1948–1949) tuloksena, ja käsitti sodassa Jordanian miehittämän Jordanjoen länsirannan, jota YK oli kaavaillut tulevan arabivaltion osaksi. Jordanian miehittämä alue oli kuitenkin YK:n suunnittelemaa Länsirantaa pienempi. Alue vaihtoi uudelleen omistajaa, kun Israel kuuden päivän sodassa vuonna 1967 miehitti sen.
Vuoden 1993 Oslo II -sopimuksen nojalla alue jaettiin kolmeen vyöhykkeeseen. A-alueella toimii Palestiinan itsehallinto, B-alueella yhteishallinto, ja C-alue on pääosin Israelin hallinnon alainen. Israel on liittänyt kuuden päivän sodassa miehittämänsä Itä-Jerusalemin Jerusalemin kaupunkiin eikä pidä sitä Länsirannan osana. Länsirannasta noin 60 % on arabiasukkailta suljettua siirtokunta-, sotilas-, turvallisuusvyöhykettä. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on noin 20 %.[1] Alueen pääkaupunki on Ramallah ja suurimmat kaupungit ovat Hebron, Nablus, Betlehem ja Jeriko.
Länsirannalla asui vuonna 2021 noin 3 miljoonaa ihmistä. Heistä noin 2,5 miljoonaa oli arabimuslimeita, jotka viime vuosikymmeninä ovat identifioineet itsensä palestiinalaisiksi erotuksena muista arabeista. Monet heistä asuvat suurissa ja köyhissä pakolaisleireissä. Asukkaista noin 0,5 miljoonaa oli juutalaisia, ja lisäksi noin 240 000 juutalaista asui Itä-Jerusalemissa. Juutalaisista asukkaista valtaosa on muuttanut Länsirannalle vuoden 1967 jälkeen.[2]
YK, Euroopan unioni ja Arabiliitto pitävät Länsirannan siirtokuntia laittomina,[3] mutta asiasta ei ole kansainvälisen tuomioistumien päätöstä.[4] Länsirannan kysymys on osa Israelin–Palestiinan konfliktia.