Skandaalikuningatar on Max Ophülsin ranskalais-saksalainen elokuva vuodelta 1955. Elokuva on Ophülsin ensimmäinen värielokuva sekä myös hänen viimeinen elokuvansa. Elokuva perustuu löyhästi 1800-luvulla eläneen Lola Montezin elämään.
| Skandaalikuningatar | |
|---|---|
| Lola Montès | |
 |
|
| Ohjaaja | Max Ophüls |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Albert Caraco |
| Säveltäjä | Georges Auric |
| Kuvaaja | Christian Matras |
| Leikkaaja | Madeleine Gug |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1955 |
| Kesto | 116 min |
| Alkuperäiskieli | ranska, saksa, englanti |
| Budjetti | kaksi miljoonaa dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ensimmäisen käsikirjoitusversion teki Saint-Lawrent Cecil, mutta kun Ophüls valittiin ohjaajaksi, hän hylkäsi Cecilin käsikirjoituksen, ja palkkasi käsikirjoittajiksi Annette Wademantin ja Jacques Natansonin, joiden kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä aiemminkin. Tuottajat ilmoittivat elokuvan perustuvan Cecilin romaaniin ”La vie extraordinaire de Lola Montes”, mutta sellaista romaania ei ollut olemassakaan. Elokuvasta tehtiin kolme versiota, ranskan-, saksan- ja englanninkielinen. Kullakin versiolla oli oma leikkaajansa. Elokuvan budjetti oli 2 miljoonaa dollaria, mikä oli suurin eurooppalaisen elokuvan budjetti toisen maailmansodan jälkeen.
Vastaanotto
Skandaalikuningattaren vastaanotto ensi-illassa Pariisissa oli negatiivinen ja suurten lehtien kriitikot haukkuivat elokuvaa. Tuottajat vaativat Ophülsiä leikkaamaan elokuvan uudelleen, ja Ophüls teki uuden, 110-minuuttisen, version. Tuottajat eivät olleet tyytyväisiä tähänkään ja leikkasivat elokuvasta 91-minuuttisen version, joka ei menestynyt. Sittemmin elokuvasta on tehty kaksi restauroitua versiota, 1968 ja 2008. Vuonna 1968 Village Voice -lehden kriitikko Andrew Sarris kutsui elokuvaa kaikkein aikojen parhaaksi elokuvaksi.
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Skandaalikuningatar oli mukana heistä yhdeksän listalla[1].
The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Näyttelijät
| Martine Carol | … | Lola Montès |
| Peter Ustinov | … | sirkuksen johtaja |
| Anton Walbrook | … | Ludwig I |
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
