Kalsiumkarbonaatti
kemiallinen yhdiste / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) on hiilihapon kalsiumsuola. Sitä esiintyy luonnossa monessa muodossa, kuten kalkkikivenä, marmorina ja liituna, mutta se tunnetaan myös valkeanharmaana jauheena tai suurina kirkkaina kiteinä, joita molempia käytetään lähtöaineena muita kalsiumin suoloja valmistettaessa. Kalsiumkarbonaatti on pehmeää ja täten helposti käsiteltävissä, mutta liukenee varsin huonosti veteen.[1] Kalsiumkarbonaatin moolimassa on 100,1 g/mol, sulamispiste 825 °C (hajoaa), tiheys 2,8 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 471-34-1.
Kalsiumkarbonaatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 471-34-1 |
PubChem CID | 10112 ja 516889 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | CaCO3 |
Moolimassa | 100,1 g/mol |
Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
Sulamispiste | 825 °C (1 098 K) |
Kiehumispiste | hajoaa |
Tiheys | 2,8 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | ei liukene |
Infobox OK |
Kalsiumkarbonaatti tunnetaan myös nimellä polttamaton kalkki. Tämä perustuu siihen, että kalsiumkarbonaatista voidaan valmistaa poltettua kalkkia eli kalsiumoksidia (CaO) ”polttamalla” eli kuumentamalla sitä kalkkiuunissa noin 1 000 °C:n lämpötilassa, jolloin siitä lohkeaa hiilidioksidia.