Lämpötilakerrostuneisuus (limnologia)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Lämpötilakerrostuneisuus on erikoistapaus tiheyseroihin perustuvassa vesistöjen tai ilmamassojen kerrostumisista (tiheyskerrostuneisuus). Lammissa, järvissä ja merissä on havaittu vesimassojen asettautuvan eri lämpötilojen mukaisiin kerroksiin. Vesi voi kerrostua monestakin syystä, mutta kaikissa tapauksissa kerrostuminen johtuu vesikerrosten välisistä tiheyseroista. Pohjimmainen vesikerros on muita kerroksia tiheämpi, seuraavaksi tulee seuraavaksi tihein ja niin edelleen, ja lopulta ylinnä kelluu vähiten tihein vesikerros. Jos tiheyserot johtuvat vain veden lämpötiloista, puhutaan lämpötilakerrostumisesta. Muita tiheyteen vaikuttavia ilmiöitä ovat liuoksien tiheyserot kuten esimerkiksi suolapitoisuus merivedessä. Lämpötilakerrostuminen on lähinnä lauhkean vyöhykkeen ilmiö.[1]
Yleensä voidaan lämpötilakerrostumasta erottaa kolme kerrosta. Ylin kerros on päällysvesi (engl. epilimnion), joka sijaitsee harppauskerroksen eli termokliinin (engl. metalimnion, thermocline) päällä. Harppauskerroksen alla sijaitsee alusvesi (engl. hypolimnion).[1]