Kylmä vyöhyke

Kylmä vyöhyke on maapallon lämpövyöhyke, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle +10 °C. Köppenin ilmastoluokituksessa kylmää vyöhykettä vastaa luokka E (jääilmasto, polaari-ilmasto, napailmasto). Luokka jaetaan lämpimämpään tundrailmastoon, jossa vähintään yksi, mutta enintään 3,5 kuukautta on keskilämpötilaltaan yli 0 °C, ja kylmempään jäätikköilmastoon, jossa enintään yksi kuukausi on keskilämpötilaltaan yli 0 °C.

Kylmään vyöhykkeeseen kuuluu Etelämanner kokonaan sekä monet Etelämannerta ympäröivät saaret, Falklandinsaaret, Euraasian mantereen pohjoisosat Skandinavian pohjoiskärjestä Beringinsalmeen, Alaskan ja Kanadan pohjoisosat, Grönlanti lukuun ottamatta vähäisiä rannikkokaistaleita ja noin puolet Islannista. Kylmä vyöhyke vallitsee myös monilla vuoristoalueilla puurajan yläpuolella, jossa sitä nimitetään alppi-ilmastoksi.

Kylmän vyöhykkeen kasvi- ja eläinlajien on sopeuduttava ankaran luonnon oloihin. Kasvillisuus on matalaa tundrakasvillisuutta (jäkälä-, sammal-, heinä-, varpu- ja pensaskasvillisuutta). Suot ovat yleisiä.

Pohjoisen pallonpuoliskon kylmä vyöhyke

Katso myös

• Arktinen alue
• Tundra
• Jäätikkö
• Lauhkea vyöhyke
• Trooppinen vyöhyke

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.