Vapaa-ajattelijain Liitto ry (ruots. Fritänkarnas Förbund rf) on suomalainen vuonna 1937 perustettu[3] uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja aatteellinen järjestö.[4] Järjestön tavoitteena on kirkon ja valtion ero sekä tieteellisen todellisuuskäsityksen edistäminen.[2]
| Vapaa-ajattelijain Liitto ry | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1937 |
| Toimiala | ateismi, vapaa-ajattelu, uskonnottomuus |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Jäsenmäärä | n. 1 336 (2019)[1] |
| Puheenjohtaja | Jori Mäntysalo |
| Hallitus |
Tanja Laine, varapuheenjohtaja
|
| Jäsenlehti | Vapaa Ajattelija |
|
Ruotsiksi Fritänkarnas Förbund rf, pohjoissaameksi Friijajurddašeaddjiid lihttu rs[2] |
|
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Historia
Vapaa-ajattelijat alkoivat 1920-luvun lopulla perustaa siviilirekisteriläisyhdistyksiä. Yhdistykset muun muassa perustivat omia hautausmaita. 1930-luvun alussa siviilirekisteriläisten järjestäytyminen vaikeutui, mutta vuosikymmenen lopulla järjestäytyminen saattoi jatkua, ja vuonna 1937 perustettiin Siviilirekisteriläisyhdistysten keskusliitto, josta tuli myöhemmin Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton äänenkannattaja alkoi ilmestyä vuonna 1937 nimellä Ajatuksen Vapaus, nykyisin se on Vapaa Ajattelija.[5] Liikkeen johdossa oli muun muassa työväenliikkeen toimijoita sekä liberaaliin sivistyneistöön kuuluvia, kuten Ernst Lampén Iso-Keisari ja Vilho Setälä[6].
Talvisodan lähestyessä hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Keskeisen Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähes lopetti siviilirekisteriläisliikkeen toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Liiton kotipaikka siirrettiin Turkuun, ja tiettävästi varsinaista toimintaa liiton tasolla oli seuraavan kerran vasta keväällä 1942.[4]
Kunnolla toiminta jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945.[4] Lahden liittokokouksessa liiton nimeksi muutettiin Vapaa-ajattelijain liitto ry ja sen kotipaikaksi Helsinki. Jäsenyhdistysten tavoitteeksi asetettiin tieteellisen maailmankatsomuksen levittäminen ja tietojen antaminen siviilirekisteriin kuuluville heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.[6] Järjestäytyminen jatkui vilkkaana, ja myös kirkosta eroaminen yleistyi.[5] Professori V. T. Aaltonen liittyi vapaa-ajattelijoiden jäseneksi vuonna 1947. Aaltosen kirjoitukset ja tilaisuudet saivat paljon yleisöä.[6]
Liiton puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa V. T. Aaltonen, Väinö Voipio, Timo Vasama, Kari Saari, Erkki Hartikainen ja Jussi K. Niemelä.[7] Liitto hyväksyi ensimmäisen kulttuuripoliittisen ohjelman vuonna 1978 ja uuden kulttuuriohjelman vuonna 1993.[8]
Maailman kolmas ateistien konferenssi
Helsingissä pidettiin vuonna 1983 maailman kolmas ateistien konferenssi. Koollekutsujina olivat Amerikan Ateistien johtaja Madalyn Murray O’Hair ja Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen.[9] Kokouksessa oli edustajia lisäksi Norjasta (Levi Fragell, Human-Etisk Forbund), Britanniasta (Barbara Smoker, National Secular Society), Saksan liittotasavallasta (Internationaler Bund der Konfessionslosen und Atheisten), Neuvostoliitosta (Viktor Garadja, Tieteellisen ateismin instituutti), Sveitsistä (Walter Baumgartner, Freidenker-Vereinigung der Schweiz) ja Intiasta (Lavanam, Atheist Centre).[10]
ET-opetus kouluihin
1970-luvulla ja 1980-luvun alussa liiton pääsihteerin Erkki Hartikaisen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille. Hartikainen teki vuonna 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa.[11] Kantelu ratkesi vuonna 1981 ja Suomeen saatiin elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi.[12]
Ateistien kampanjat
- Pääartikkeli: Ateistien kampanjat
Bussikampanja
- Pääartikkeli: Ateistien bussikampanja
Kesällä 2009 liitto osallistui kansainväliseen ateistien bussikampanjaan Jumalaa tuskin on olemassa -mainoksilla. Mukana oli myös Suomen humanistiliitto. Osa liikennöitsijöistä piti mainoksen tekstiä uskovaisia loukkaavana ja kieltäytyi laittamasta mainoksia linja-autoihinsa. Kampanjasta pyydettiin myös lausunto Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Neuvosto ei pitänyt kampanjaa loukkaavana tai hyvän tavan vastaisena.[13][14]
Brights liike
- Pääartikkeli: Brights-liike
Vapaa-ajattelijain maailmanliitto
- Pääartikkeli: Vapaa-ajattelijain maailmanliitto
Vapaa-ajattelijain liitto oli Vapaa-ajattelijain maailmanliiton jäsen vuosina 1946–1994.[15][16]
Organisaatio
Sääntöjensä mukaan liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien yhdistysten keskusjärjestö. Vapaa-ajattelijain liitto on osa kansainvälistä vapaa-ajattelija-, humanisti-, sekularisti-, ateisti- ja rationalistiliikettä.[17] Liitto on poliittisesti sitoutumaton. Sen tavoitteena on ajaa uskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistää tieteeseen perustuvan uskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä, uskontokritiikkiä ja ajatuksenvapautta. Liiton sääntöjen mukaan liiton kotipaikka on Helsinki ja toiminta-alueena koko Suomi.[2] Liitto koostuu jäsenjärjestöistä, jotka toimivat eri puolilla maata.[17] Vuonna 2019 liiton jäsenyhdistyksissä oli noin 1 336 jäsentä.[18]
Vapaa-ajattelijain liitto saa toimintaansa valtiolta ns. erityisperustein myönnettävää avustusta.[19] Vuodelle 2017 tuki oli 22 000 euroa.
Puheenjohtajat
- Kusti Kulo (1945–1954). Toimi muun muassa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) puheenjohtajana (1948–1966), Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen pääsihteerinä (1922–1923) ja Vapaa-ajattelijain maailmanliiton varapresidenttinä.
- V. T. Aaltonen (1954–1955). Julkaisi useita uskontokriittisiä teoksia, kuten Miksi en ole kristitty.
- Yrjö Ruutu (1955–1956). Yhteiskunnallisen korkeakoulun (nyk. Tampereen yliopisto) ensimmäinen rehtori vuosina 1925–1932, 1935–1945 ja 1949–1953, sekä Suomen ensimmäinen kansainvälisen politiikan professori 1949–1954. Hän oli myös Kouluhallituksen pääjohtaja vuosina 1945–1950.
- Kaarlo Viilma (1956–1958)
- Väinö Voipio (1958–1963). Julkaisi vuosina 1923–1963 useita näytelmiä ja kolme romaania sekä 1960-luvulla uskontokriittisiä ja uskonnonfilosofisia kirjoja.
- Lauri Sievänen (1963–1969)
- Timo I. Vasama (1969–1990)
- Taina Hollo (1991–1993)
- Kari Saari (1993–1997). Oli myös Vapaa ajattelija -lehden päätoimittaja. Hän oli Ilkka Niiniluodon mukaan johtavia suomalaisia ateistisia vapaa-ajattelijoita V. T. Aaltosen, Väinö Voipion ja Erkki Hartikaisen ohella. Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 1993 hyväksytty kulttuuriohjelma oli pitkälti Saaren käsialaa.
- Juha Kukkonen (1997–1999)
- Erkki Hartikainen (1999–2005). Toimi Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerinä vuosina 1975–1986. Hänen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille. Vuonna 1978 hän teki kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa. Kantelu ratkesi 1981 ja Suomeen tuli elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi. Vuodesta 1985 kuolemaansa saakka hän toimi Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtajana.
- Robert Brotherus (2005–2008)
- Jussi K. Niemelä (2008–2010). Toimi Vapaa ajattelija -lehden ja Suomen humanistiliiton lehden Humanistin päätoimittajana sekä Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajana. Niemelä on kuulunut Skepsis ry:n hallitukseen ja ollut Darwin-seuran puheenjohtaja sekä julkaissut naistutkimusta arvostelevan pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet yhdessä Osmo Tammisalon kanssa, uskontoa käsittelevän keskustelukirjan Kamppailu Jumalasta yhdessä Jaakko Heinimäen kanssa ja toimittanut uusateismia käsittelevän kirjoituskokoelman Mitä uusateismi tarkoittaa?
- Robert Brotherus väliaikainen puheenjohtaja (2010–2011)[20]
- Petri Karisma (2011–2016). Toimi myös liiton tiedottajana. Hän on toinen Eroakirkosta.fi-verkkopalvelun perustajista ja toiminut sen tiedottajana koko palvelun olemassaolon ajan sekä Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajana (2006-2015). Karisma pyrki vuonna 2008 vihreiden listoilta Tampereen kaupunginvaltuustoon ja vuonna 2015 eduskuntaan SDP:n listoilta. Hän on ajanut elämänkatsomustiedon opetusta kouluissa vaihtoehtona uskonnonopetukselle.
- Heidi Friman väliaikainen puheenjohtaja (2016)[21]
- Marko Lakkala väliaikainen puheenjohtaja (2016–2017)[22]
- Kaj Torrkulla (2017–2020)[23]
- Jape Lovén (2020–2023)[24]
- Jori Mäntysalo (2023- )[25]
Tavoitteet
Liiton tarkoituksena on toimia uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Liiton tavoitteina on myös antaa tietoa uskonnottomien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Liiton tavoitteena on myös valistaa ihmisiä uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyvissä tavoissa, kuten nimenantojuhlassa, aikuistumiskoulutuksessa ja -juhlassa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisestä.[17]
Aatteelliset tavoitteet
- Katso myös: Vapaa-ajattelu
Liiton sääntöjen mukaan liiton tavoitteena on kriittisyyden lisääminen uskontoja kohtaan. Liiton tarkoitus on edistää yksilön ja ajatuksen vapautta, suvaitsevuutta sekä vastuuta muista ihmisistä ja luonnosta.[2]
Sääntöjensä mukaan liitto[2]
- harjoittaa aatteellista ja käytännön neuvonta-, opastus-, koulutus-, valistus- ja edunvalvontatoimintaa
- julkaisee tavoitteita tukevia lehtiä, kirjoja ja muuta aineistoa
- tukee uskonnottoman elämäntavan sekä uskonnottoman tapakulttuurin leviämistä
- harjoittaa uskontokritiikkiä ja tukee tähän liittyvää tutkimustoimintaa
- seuraa ajatuksenvapauden toteutumista, tuo esille sen loukkaukset ja puolustaa uskonnottomien oikeuksia
- ajaa lainsäädännöllisiä muutoksia, joilla turvataan uskonnottomuuden vapaus ja uskonnottomien tasa-arvoinen kohtelu.
Vapaa-ajattelulla on tarkoitettu uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen[26]. Vapaa-ajattelu on yleensä viitannut nimenomaan ateismiin[26].
Kirjailija Väinö Voipio määritteli vapaa-ajattelijan seuraavasti (1963):
»Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina. Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.[27]»
Kari Saaren mukaan vapaa-ajattelu määritellään nykyisin käsitykseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua. Vapaa-ajattelijat eivät pidä totena mitään muuta kuin sellaista, mikä on älyllisesti perusteltua. W. K. Cliffordin tunnetun lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Saaren mukaan aina tulee olemaan asioita, josta ei tiettynä hetkenä ole inhimillistä tietoa. Ei ole kuitenkaan luottamista siihen, että olisi olemassa jokin kokemusperäisen tutkimuksen ja havainnoinnin ylittävä keino hankkia tietoa kaikkeudesta, kuten henkilökohtaiset kokemukset tai pyhien kirjojen tapaiset arvovallat. Vapaa-ajatteluun kuuluu pyrkimys taistella henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan.[17][28]
»Vapaa-ajattelijat arvioivat uskontoja kriittisesti ja yrittävät vapauttaa ihmisiä uskontosidonnaisuudesta, koska uskonnot ovat erhettä. Tuhansien vuosien aikana ei ole kyetty esittämään mitää pätevää todistusaineistoa siitä, että jonkin uskonnon esittämä todellisuuskäsitys pitäisi paikkansa. Päinvastoin, jumalien yms. olinpaikat ovat kutistuneet kutistumistaan.
Jos ihmisen maailmankatsomus rakentuu erheen varaan, johtaa se myös haitallisiin seuraamuksiin sekä yhteisön tasolla (sodat, vainot, yksilön oikeuksien polkeminen) että yksilötasolla (suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys, syntiajattelu, kuolemanjälkeisen elämän odotukseen kiinnittyminen jne.)
Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat. Totuudenrakkaus ja sokeaan uskoon tukeutuminen eivät voi olla törmäämättä toisiinsa.»
([29])
Yhteiskunnalliset tavoitteet
Vapaa-ajattelijoiden mielestä julkisen vallan tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Tavoitteena on lainsäädännöllisin muutoksin valtiokirkkojärjestelmän purkaminen ja uskonnonopetuksen poistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista. Kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta.[2][30]
Lainsäädännössä liitto vaatii[2]
- valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
- kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
- kaiken uskontokunnille jaettavan valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
- uskonnonopetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
- uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
- yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille
Uskonnoton tapakulttuuri
- Katso myös: Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa
Liiton edistämään uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat muun muassa elämänkaarijuhlat, kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.[31]
Vapaa-ajattelijoiden liekkimalja on kuolinilmoituksissa perinteinen uskonnottomien tunnus siviilirekisteriin kuuluvien lehvän lisäksi.[32] Liitto on myynyt suruadresseja, seppeleisiin ja kukkiin kiinnitettäviä kortteja, hautakiveen kiinnitettävää liekkimaljaa, tuhkauurnia sekä muistolausekokoelmaa.[33][34] Liekkimalja kuvaa Prometheuksen tulta ja se on aiheena liiton vaakunassa. Vaakunassa on hopeakentässä sininen, laakea malja, jossa palaa kolme punaista liekkiä. Vaakuna noudattaa väreiltään vapaa-ajattelijaliikkeen kansainvälisiä värejä, jotka ovat punainen, sininen ja valkoinen (heraldiikassa hopea). Vaakunan suunnitteli liiton vanhan tunnuksen pohjalta heraldikko Harri Rantanen 1980-luvun alussa.[35][36]
Vapaa-ajattelijain liitto ja Forssan vapaa-ajattelijat järjestivät vuonna 1984 kaksipäiväisen elämänkatsomusleirin nuorille. Kokeilu ei saanut jatkoa.[37] Vuonna 1990 perustettiin uskonnottomien nuorten aikuistumisleirejä järjestämään Prometheus-leirin tuki ry, joka on ateistiliikkeestä erillinen järjestö.[37][38][39] Vuonna 1999 perustettiin Prometheus-seremoniat Oy, jonka yhteistyökumppaneina ovat Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Prometheus-leirin tuki.[40] Pro-seremoniat tarjoaa uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin tietoa ja palveluita.[41]
Väinö Voipio -palkinto
Liiton entisen puheenjohtajan, tuomari ja kirjailija Väinö Voipion mukaan nimetty tunnustuspalkinto on myönnetty vuodesta 1993 lähtien. Palkinnon tarkoitus on antaa julkista tunnustusta henkilölle, joka on myönteisellä tavalla tuonut esille humanistista elämänasennetta, puolustanut tieteellistä maailmankatsomusta ja edistänyt yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta.[42][43]
- Pääartikkeli: Väinö Voipio -palkinto
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
