From Wikipedia, the free encyclopedia
Vuoden 2019 koripallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Kiinassa. Kisasykli vaihtui vuoden 2019 MM-kilpailujen kohdalla, ja koripallon MM-turnaus järjestettiin eri vuonna kuin jalkapallon MM-kilpailut ensimmäistä kertaa vuoden 1967 jälkeen. Turnaus pelattiin kahdeksassa kaupungissa, ja joukkuemäärä kasvoi ensimmäistä kertaa 32:een.
Maailmanmestaruuskilpailut 2019 | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Joukkueet | 32 | ||||||
Isäntämaa | Kiina | ||||||
Kaupungit | Peking, Nanjing, Shanghai, Wuhan, Dongguan, Foshan, Kanton, Shenzhen | ||||||
Ajankohta | 31. elokuuta – 15. syyskuuta 2019 | ||||||
Mitalistit | |||||||
– Kultaa | Espanja | ||||||
– Hopeaa | Argentiina | ||||||
– Pronssia | Ranska | ||||||
Arvokkain pelaaja | Ricky Rubio | ||||||
|
Kisaisäntä ratkaistiin elokuussa 2015, jolloin Kiina voitti Filippiinit.[1] Karsintavaihe MM-lopputurnaukseen palasi käyttöön, villit kortit poistuivat käytöstä ja hallitseva olympiavoittajakaan ei saanut automaattista paikkaa lopputurnaukseen. Karsintaotteluiden ajankohta esti NBA-pelaajien osallistumisen sarjan runkosarjan aikana pelattuihin karsintaotteluihin, mikä vaikutti muun muassa Yhdysvaltain ja Ranskan maajoukkueisiin.[2][3][4]
Kaksien edellisten kisojen maailmanmestari Yhdysvallat osallistui MM-lopputurnaukseen harvinaisen tähtipelaajamattomalla joukkueella, ja maa hävisikin aikaisin pudotuspeleissä sijoittuen lopulta vasta seitsemänneksi, mikä oli Yhdysvaltain historian huonoin sijoitus MM-kilpailuissa.[5]
MM-turnauksen loppuottelusta tuli espanjankielisten maiden keskinäinen kohtaaminen, kun Facundo Campazzon ja 39-vuotiaan Luis Scolan hyvillä peliesityksillä johtama Argentiina kohtasi muun muassa Marc Gasolin tähdittämän Espanjan.[6] Espanja hallitsi ottelua ja voitti Argentiinan 95–75. Espanjan Ricky Rubio valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[7] Pronssiottelussa Ranska voitti Australian 67–59.[8]
Selviytyi Tokion kesäolympialaisiin 2020 | |
Selviytyi olympiakarsintaturnaukseen |
# | Maajoukkue | V–T |
---|---|---|
Espanja | 8–0 | |
Argentiina | 7–1 | |
Ranska | 6–2 | |
4. | Australia | 6–2 |
5. | Serbia | 6–2 |
6. | Tšekki | 4–4 |
7. | Yhdysvallat | 6–2 |
8. | Puola | 4–4 |
9. | Liettua | 3–2 |
10. | Italia | 3–2 |
11. | Kreikka | 3–2 |
12. | Venäjä | 3–2 |
13. | Brasilia | 3–2 |
14. | Venezuela | 2–3 |
15. | Puerto Rico | 2–3 |
16. | Dominikaaninen tasavalta | 2–3 |
17. | Nigeria | 3–2 |
18. | Saksa | 3–2 |
19. | Uusi-Seelanti | 3–2 |
20. | Tunisia | 3–2 |
21. | Kanada | 2–3 |
22. | Turkki | 2–3 |
23. | Iran | 2–3 |
24. | Kiina | 2–3 |
25. | Montenegro | 1–4 |
26. | Etelä-Korea | 1–4 |
27. | Angola | 1–4 |
28. | Jordania | 1–4 |
29. | Norsunluurannikko | 0–5 |
30. | Senegal | 0–5 |
31. | Japani | 0–5 |
32. | Filippiinit | 0–5 |
Rubion MVP-valinta oli toinen espanjalaispelaajalle myönnetty.[7]
Kultaa | Hopeaa | Pronssia |
Espanja Quino Colom Rudy Fernández Pau Ribas Ricky Rubio Víctor Claver Marc Gasol Guillermo Hernangómez Pierre Oriola Xavi Rabaseda Sergio Llull Javier Beirán Juan Hernangómez Päävalmentaja: Sergio Scariolo |
Argentiina Agustín Caffaro Luca Vildoza Luis Scola Facundo Campazzo Nicolás Laprovíttola Nicolás Brussino Máximo Fjellerup Marcos Delía Gabriel Deck Lucio Redivo Patricio Garino Tayavek Gallizzi Päävalmentaja: Sergio Hernández |
Ranska Frank Ntilikina Amath M’Baye Nicolas Batum Evan Fournier Nando de Colo Vincent Poirier Andrew Albicy Louis Labeyrie Mathias Lessort Rudy Gobert Axel Toupane Paul Lacombe Päävalmentaja: Vincent Collet |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.