Kolmas Intian–Pakistanin sota
sota Intian ja Pakistanin välillä 1970 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Intian–Pakistanin sota vuoden 1971 joulukuussa liittyi Bangladeshin itsenäistymiseen. Varsinaiset sotatoimet kestivät kaksi viikkoa 3.–16. joulukuuta ja päättyivät Pakistanin tappioon. Bangladeshin itsenäisyyssodassa Intia asettui Bangladeshin (silloisen Itä-Pakistanin) puolelle. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä, ja kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi Intiaan.
Kolmas Intian–Pakistanin sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Bangladeshin itsenäisyyssotaa | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Intia |
|||||||||
Komentajat | |||||||||
Sam Manekshaw |
Abdul Hamid Khan | ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
500 000 sotilasta |
365 000 sotilasta | ||||||||
Tappiot | |||||||||
9 000 kaatunutta |
Intian Indira Gandhi yritti koota kansainvälistä painostusta Euroopan matkallaan. Yhdysvaltain tiedettiin tukevan Länsi-Pakistania, Neuvostoliiton Itä-Pakistania. Intialaiset siirsivät joukkojaan lähemmäs rajaseutuja ja odottivat talven tuloa, mikä tukkisi Himalajan solat ja estäisi Kiinan sekaantumisen sotatoimiin.
Joulukuun 3. päivän iltana pakistanilaiset tekivät ilmaiskun Pohjois-Intian sotilaslentokentille. Intialaiset iskivät takaisin seuraavana päivänä, ja hyökkäisivät Itä-Pakistanissa olevien länsipakistanilaisten joukkojen kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Länsi-Pakistanin armeija antautui kahdessa viikossa, ja intialaiset saivat 90 000 sotavankia.[1]