Kidetankoprosessi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kidetankoprosessi (tunnetaan myös nimillä jodidiprosessi ja van Arkelin–de Boerin prosessi) on Anton Eduard van Arkelin ja Jan Hendrik de Boerin vuonna 1925 kehittämä, ensimmäinen teollisesti mahdollinen ja taloudellinen tapa valmistaa pieniä määriä erittäin puhdasta titaania ja zirkoniumia. Prosessi perustuu pääasiallisesti metallijodidien muodostumiseen ja niiden hajoamistuotteina syntyviin puhtaisiin metalleihin. Tämä tapa on myöhemmin korvautunut Krollin prosessilla.