Kenttätykistörykmentti 1 (jatkosota)

Kenttätykistörykmentti 1 (KTR 1) oli jatkosodan tykistöyksikkö. Rykmentti liitettiin osaksi 4. divisioonaa.^[1]

Perustaminen

Kolmannen patteriston kalustona olivat 155 H/17 -haupitsit sodan lopulla. Kuvassa Suomen Tykistömuseon 155 H/17 edestä.

Kenttätykistörykmentti 1 perustettiin pääosin Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin reserviläisistä Hyrylän kasarmialueella. Reserviläiset astuivat palvelukseen 18. kesäkuuta 1941. Rykmentin ensimmäinen päiväkäsky annettiin 16. heinäkuuta.

• Esikunta
• Valonmittausosasto
• I Patteristo (I/KTR 1) muodostettiin täydentämällä välirauhan 5. prikaatin patteristo (Psto/5. Pr) sodan ajan vahvuuteen Tuusulan reserviläisistä. Patteriston ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin majuri Arvo Kervinen, ja sen kalustona oli kaksitoista 105 H/41 -haupitsia.
• II Patteristo (II/KTR 1) perustettiin Tuusulan reserviläisistä, ja ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin kapteeni Unto Petäjä. Patteriston kalustona oli kahdeksan 76 K 02 -kanuunaa sekä neljä 122 H/09-30 -haupitsia.
• III Patteristo (III/KTR 1) perustettiin Tuusulan reserviläisistä, ja ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin majuri Pentti Mäkinen. Patteriston kalustona oli kahdeksan 76 K 02 -kanuunaa sekä neljä 122 H/09-30 -haupitsia.

Rykmentin materiaalipuutteina olivat esimerkiksi toimistotarvikkeet ja säähavaintovälineet.

Keskittäminen ja sodan alun tehtävä

Rykmentti oli tarkoitus keskittää Taavetin alueelle, ja siten ensimmäinen junakuljetus lähti Keravan rautatieasemalta 19. kesäkuuta kello 16.50 ja saapui Taavetin rautatieasemalle seuraavana päivänä kello 2.00. Kuljetuksessa siirtyivät esikunta sekä valonmittausosasto, ja loput rykmentistä siirtyi alueelle parin seuraavan päivän aikana. I patteristo oli Metsämuurosessa ja muodosti yhdessä Aittakoskelle sijoitetun linnoituspatteri 19:n kanssa jalkaväkirykmentti 46:n tukiryhmän. II patteristo Salajärvellä, III patteristo Klemettilässä sekä yksi kanuunapatteri I patteristosta muodostivat jalkaväkirykmentti 25:n tukiryhmän.

Rykmentin päätehtävänä tuli olemaan alaistensa joukkojen kouluttaminen, kenttävarustustyöt sekä pääasemassa että viivytysalueella.

Komentajat

• eversti Edmund Heimolainen 18. kesäkuuta 1941 – 18. marraskuuta 1944^[2]

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
• Paulaharju - Sinerma - Koskimaa: Suomen kenttätykistön historia, osa II. . ISBN 952-90-5511-0.
• Kuosa Kalle: Tuusulan tykistön tie. Tuusulan tykistön julkaisutoimikunta, 1984. ISBN 951-99551-0-0.

Viitteet

1. Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
2. Paulaharju, Jyri – Sinerma, Martti – Koskimaa, Matti: Suomen Kenttätykistön historia osa 2, s. 588. Helsinki: Suomen Kenttätykistön säätiö, 1994. ISBN 952-90-5511-0.

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.