perhoslaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) on Suomessa melko harvinainen paksupääperhoslaji.[3]
Keltatäplähiipijä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
Alaheimo: | Hiipijät Heteropterinae |
Suku: | Täplähiipijät Carterocephalus |
Laji: | palaemon |
Kaksiosainen nimi | |
Carterocephalus palaemon |
|
Katso myös | |
Keltatäplähiipijä Wikispeciesissä |
Keltatäplähiipijän siipien kärkiväli on 28–31 millimetriä, ja sukupuolet ovat jokseenkin samannäköiset. Laji muistuttaa paljon mustatäplähiipijänaarasta, mutta keltatäplähiipijällä on sekä etu- että takasiivissä tummanruskealla pohjalla hieman tummasävyisen oranssinkeltaisia läiskiä, kun mustatäplähiipijällä värit ovat päinvastoin. Läiskät ovat muodoltaan melko nelikulmaisia, ja etusiiven keltaisten täplien poikki kulkee tummia siipisuonia. Siipien alapinnat ovat kellanruskeat ja takasiivissä niillä on laajoja, vaaleankellertäviä laikkuja, joissa on tumma reunus.[4][5][6][7][8]
Keltatäplähiipijän levinneisyys ulottuu vuoristoihin ja painottuu Keski-Euroopasta Fennoskandiaan, idässä Siperian poikki Japaniin ja Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradorin niemimaalle ja Kalliovuorten kautta etelään Kalifornian pohjoisosiin. Lisäksi Skotlannissa ja Pyreneillä on erillisesiintymät. Euroopassa laji puuttuu Iberian niemimaalta ja Välimeren ympäristöstä.[5] Suomessa laji on jonkin verran taantunut ja puuttuu käytännössä kokonaan maan eteläosista. Pääasiallinen levinneisyys on Pohjanmaa–Pohjois-Karjala-linjalta Keski-Lapin pohjoisosiin, pohjoisempaa havaintoja on vähemmän. Yleisin laji on Vaasan seudulta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun puoleenväliin.[9][10][11]
Keltatäplähiipijää tavataan kosteilla niityillä, metsäaukeilla ja tienvarsilla. Koiraat partioivat reviirejään tai tarkkailevat niitä leväten korkealla kasvilla. Laji on paikkauskollinen, eivätkä naaraatkaan juuri liiku syntymäpaikoiltaan.[5][12]
Naaras munii munat heinien lehdille yksitellen ja runsaan viikon kuluttua kuoriutuvat toukat sitovat lehden putkimaiseksi suojaksi. Toukka on hidaskasvuinen ja talvehtii täysikasvuisena. Se koteloitu varhain keväällä, ja kotelovaihe kestää noin kuukauden.[5]
Keltatäplähiipijän ravintokasveja ovat erilaiset heinät, mutta tarkkaa lajivalikoimaa Pohjoismaissa ei tunneta.[5]
Suomessa keltatäplähiipijä on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[13]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.