One Laptop per Child, OLPC, ('Kannettava tietokone jokaiselle lapselle') on yleishyödyllinen yhdysvaltalainen järjestö. Tavoitteena on tarjota ensisijaisesti vähentää digitaalista kuilua ja parantaa vähäosaisten lasten koulutusta.[1] Kannettavilla tietokoneilla lapsilla olisi pääsy tietoon ja mahdollisuus opiskella riippumatta fyysisestä sijainnista tai taloudellisesta tilanteesta.[1]
| One Laptop per Child | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | tammikuu 2005 |
| Kotipaikka | Yhdysvallat |
| Puheenjohtaja | Nicholas Negroponte |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Järjestön perusti MIT Media Labsin Nicholas Negroponte vuonna 2005.[2][1] Negroponten mukaan OLPC-projekti on koulutusprojekti, ei tietokoneprojekti.[1] Projektiin liittyivät useat yritykset kuten AMD, Brightstar Corporation, Chi Mei, Google, Marvell Technology Group, News Corporation, Nortel Networks ja Quanta Computer.[1] Yrityssponsorit tukivat projektia 20 miljoonalla dollarilla sekä jatkuvalla kehitysyhteistyöllä.[1]
Järjestön alkuperäinen tavoite oli 100 dollarin hintaisen kannettavan tietokoneen jakaminen lapsille.[1] Tietokone on suunniteltu vahvistetuksi tietokoneeksi, joka kuluttaisi hyvin vähän virtaa ja jota voisi käyttää suorassa auringonvalossa.[1]
Historia
Yhdysvalloissa Bill Clinton popularisoi 1990-luvulla ajatuksen digitaalisesta kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä, joka johti henkilökohtaisten tietokoneiden jakamiseen.[2] Negroponte oli kiinnostuneempi tavoittamaan oppilaat, jotka eivät koskaan olleet nähneet kannettavaa tietokonetta ja aloitti vaimonsa kanssa koulun Kamputseassa.[2] Lapset käyttivät tietokoneita valaistakseen kotiaan, joissa ei ollut sähköä ja lapset opettivat perheitään käyttämään tietokonetta.[1] Osallistuminen koulunkäyntiin myös kasvoi merkittävästi.[1] Negroponten mukaan koulu oli menestys, mutta kehittyvässä maailmassa ei ollut varaa samaan laitteistoon.[2]
Negroponten ajatuksena oli, että lasten oli omistettava laitteet henkilökohtaisesti, jotta he huolehtisivat niistä.[2] Ja heidän pitäisi pystyä käyttämään niitä kaikkialla myös ilman opettajan valvontaa.[2] Negroponte viittasi Sugata Mitran "tietokone seinässä" -kokeeseen, jossa lapset opettivat itselleen tietokoneen käyttöä Delhin slummeissa.[2] Tietokoneet pitäisi jakaa lapsille luokkahuoneessa käyttämisen sijaan jotta heillä olisi enemmän tilaisuutta käyttää niitä.[1] Tämä myös lisäisi vertaiskoulutusta ja oppimista, koska lapset voisivat opettaa toisiaan ja perhettään oppimistaan asioista.[1]
Negroponte ja YK:n Kofi Annan esittelivät vuonna 2005 ensimmäistä toimivaa prototyyppiä.[2][3]
OLPC Foundation jakaantui vuonna 2014, ja OLPC News lopetettiin.[2][4] Nicaragualainen Zamora Terán Foundation osti 2015 OLPC Associationin.[2] Uusi OLPC keskittyy kannettavien saamisesta epäpoliittisille organisaatioille ja päivittävänsä laitteistoa vain, kun se on ehdottomasti tarpeellista.[2]
OLPC on ilmoittanut jakaneensa syyskuuhun 2015 mennessä yli kolme miljoonaa tietokonetta.[5]
Ominaisuudet
Eräs tietokoneen suunnittelutavoitteista oli kestävä tietokone, jota lapset voisivat käyttää kaikkialla eikä vain luokkahuoneissa.[2] Tietokone oli tarkoitettu sähkökirjaksi, yksinkertaiseksi pelikonsoliksi ja pieneksi televisioksi.[2]
Tavoite oli 100 dollarin kannettava tietokone, jossa olisi tavallisen tietokoneen ominaisuudet mutta olisi vähävirtainen ja kestävä, jotta lapset voisivat ladata sen ja käyttää luokkahuoneiden ulkopuolella.[2] Verkkoyhteys olisi jaettavissa koneiden kesken ja Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä sallisi lapsille täyden pääsyn tietokoneeseen.[2] Tavoitteena oli, että hinta laskisi edelleen.[2]
Tietokone suunniteltiin ladattavaksi käsiveivillä, jota lapsikin voisi käyttää.[2] Käsiveiviä kuitenkaan ei julkaistu vaan mukaan tuli normaali laturi: veivi rasitti laitteen runkoa ja vaati lapselta energiaa, jota ei ollut varaa käyttää.[2]
Tietokoneen näyttö voi vaihtaa väritilasta mustavalkoiseen, jolloin näyttö kuluttaa virtaa vain murto-osan.[2] Tietokoneen hinta halpeni 130 dollariin mutta koneen kestävyyttä arvosteltiin.[2] Joitakin osia valmistettiin vain tätä laitetta varten, ja ne olivat siten kalliita.[2] Hinta nousi 180 dollariin.[2]
Kymmenen vuotta tietokoneen julkistamisen jälkeen sitä valmistettiin edelleen.[2]
OLPC XO
Tietokoneen suunnittelijoihin kuului Yves Béhar, jonka mukaan ryhmä käytti vuoden prototyyppien lähettämiseen ympäri maailmaa palautteen saamiseksi.[2] OLPC teki sopimuksen valmistuksesta taiwanilaisen Quantan kanssa, jonka perustaja Barry Lam oli kiinnostunut projektin tavoitteesta.[2] Tietokone oli tarkoitus julkistaa vuoden 2006 loppuun mennessä.[2] Mallin ensimmäinen nimi on XO-1.[2] Tietokoneessa oli Mary Lou Jepsenin suunnittelema nestekidenäyttö ja kääntyvä "kaula" tavallisen saranan sijaan.[2] Erityisominaisuutena näyttö voi pysyä aktiivisena kun prosessori pysäytetään virran säästämiseksi.[1]
Ensimmäisessä mallissa XO-1 on 700 MHz:in AMD Geode LX-700 -suoritin, 256 megatavua RAM-muistia ja yhden gigatavun Flash-muisti.[2][6] Tietokoneessa on sisäänrakennettu tuki langattomalle verkolle.[6]
Tietokoneessa käytetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Käyttöjärjestelmä perustuu Fedora Core -Linux-jakeluun, jonka käyttöliittymänä toimii Red Hatin Python-kielellä kehittämä Sugar.[7] Tietokoneessa on mukana Mozilla Firefox verkkoselaimen erikoisversio ja Abiword tekstinkäsittelyohjelma.[6] Flash-pohjaisella ROM-muistilla on LinuxBIOS.[6] OLPC aloitti yhteistyön Microsoftin kanssa 2008 saadakseen XO-tietokoneille Linuxin lisäksi myös tuen Windows-käyttöjärjestelmälle.[8] Windows XP:tä käyttävä malli ei edennyt testierää pidemmälle, ja tietokoneet käyttävät edelleen Sugaria.[2]
Projekti ilmoitti toukokuussa 2008 kaksinäyttöisestä XO-2:sta, mutta malli ei edennyt Yhdysvaltojen ajauduttua pankkikriisiin.[2]
Vuonna 2009 uutisoitiin XO 1.5-mallista, jossa on yhden gigahertsin kellotaajuudella toimiva VIA C7-M -suoritin.[9]
Androidiin perustuvien laitteiden kehittyessä aurinkoenergiaa käyttävän XO-3 taulutietokoneen kehitys peruttiin.[2]
Vuonna 2013 Yhdysvalloissa julkaistussa taulutietokoneessa oli Android-laitteen ympärillä muovikuoret.[2] XO-4-mallissa oli uusia komponentteja ja valinnainen kosketusnäyttö.[2] XO Laptop Touch käyttää ARM-suoritinta virrankulutuksen merkittävään pienentämiseen, sisältää yhdestä kahteen gigatavua RAM-muistia ja neljästä kahdeksaan gigatavua tallennustilaa eMMC Flash-muistilla.[10]
Kritiikkiä
Hankkeesta pois jääneet suuret tietotekniikkayhtiöt Intel ja Microsoft ovat pyrkineet vaikuttamaan projektiin tuodakseen siihen omaa teknologiaansa. Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän ajaminen vaatisi laitteelta vähintään kaksinkertaista muistin määrää ja puolitoistakertaista tallennuskapasiteettia. Bill Gates arvostelikin laitetta alitehoiseksi.[11][12]
Hankkeeseen lähti myöhemmin mukaan myös Intel. Se kehitti kuitenkin omaa vastaavaa Classmate-PC:tään ja yritti saada XO-1:n ostajia siirtymään siihen perustellen vielä OLPC-tilauksen vahvistuttuakin sillä, että koneessa oli vikoja. Myöhemmin paljastui, että hanketta arvostellut OLPC-News-sivustoa ylläpiti Intelin kilpailevan projektin työntekijä.[13][14][15][16]
Myös Applen Steve Jobs tarjosi yrityksensä Mac OS X -käyttöjärjestelmäänsä ilmaiseksi projektin käyttöön, mutta OLPC kieltäytyi tarjouksesta.[17]
Projektia on arvosteltu myös teknologiakeskeisyydestä ja idealismista ja epärealististen odotuksien asettamisesta.[2]
Michael Dellin mukaan lapset tarvitsevat ruokaa ja lääkkeitä tietokoneiden sijaan, mutta Negroponten mukaan kyse on koulutuksesta ("Substitute the word 'education' for 'laptop'").[18]
Vastaanotto
Halukkaat ostajamaat ovat usein kysyneet voisiko tietokonetta valmistaa omassa maassa.[2] Projekti ei ollut varautunut poliittisiin näkökohtiin vaan keskittyi enemmän pölyä ja kolhuja kestävän laitteen suunnitteluun.[2] Eräissä maissa puhtaan veden saaminen ja oikeat koulut ovat suurempi ongelma.[2] Pitkän aikavälin vaikutuksesta koulutukseen on hyvin vähän varmaa tietoa.[2] Kannettavien hyötyä kuitenkin on korostettu sillä, ettei opettajien koulutukseen panostaminen auta kun palkatut opettajat eivät ilmesty paikalle ja opettajat ovat lukutaidottomia. Pääsy informaatioon mahdollistaisi itse oppimisen.[2]
Etelä-Amerikkaan on myyty koneita, mutta katkonainen sähkönjakelu sekä tuen ja koulutuksen puute opettajille ovat olleet ongelmana.[2]
Kokeiluna OLPC jakoi Motorola Xoom -taulutietokoneita Etiopiassa.[2] Pian lapset olivat oppineet kirjaimet ja myöhemmin oppineet poistamaan ohjelmiston, joka kytkee kameran pois käytöstä.[2]
OLPC-projektiin liittyvän ohjelmat ovat jakaneet tietokoneita, joissa on artikkeleita Wikipediasta, opetusvideoita Khan Academysta ja paikallisiin koulutusohjelmiin muokattua materiaalia.[2] Tietokoneet on suunnattu lapsille ja opettajille, joilla ei ole vakaata Internet-yhteyttä, ja niitä voi käyttää ilman kannettavaa tai taulutietokonetta.[2] Nepalissa ja Ruandassa laitteet eivät ole henkilökohtaisia, vaan lapset käyttävät niitä vuorotellen, mikä vähentää kustannuksia ja laitteet pysyvät pääasiassa luokkahuoneissa.[2]
Useat XO-1 kannettavat on todettu toimiviksi vielä kymmenen vuoden kuluttua: akut ja langaton verkko toimivat, ja niihin tulee yhä ohjelmistopäivityksiä.[2] Muut kannettavat voivat tarvita muutoksia muutaman viikon jälkeen.[2] OLPC:n omalaatuisen suunnittelun vuoksi laitetta väitetään vaikeamman varastaa.[2]
Sugar Labs on OLPC-projektista syntynyt voittoa tavoittelematon järjestö, joka kehittää opetukseen tarkoitettuja ohjelmia (Sugar Learning Platform).[19] Negroponten mukaan suurin virhe tehtiin kun Sugar ei ollut tavallinen sovellusohjelma normaalissa käyttöjärjestelmässä, vaan siihen liitettiin virranhallintaa ja langattoman verkon hallintaa.[20] Negroponten mukaan sen olisi pitänyt olla siistimpi kuten sitä nyt tarjotaan "tikulta ajettavana".[20] Vuonna 2009 julkaistu Sugar on Stick on USB-muistitikulta tai live-CD:ltä suoritettava versio.[21]
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
