Käynnistyslataaja
From Wikipedia, the free encyclopedia
Käynnistyslataaja (engl. bootloader, myös bootstrap-ohjelma) on kriittinen ohjelma, jonka tietotekninen laite suorittaa käynnistyessään, jotta käyttöjärjestelmä ja sovellusohjelmat voidaan ladata.[1]
Kun suoritin kytketään päälle, muistissa ei ole käyttöjärjestelmää, jota varten tarvitaan erityisohjelma lataamaan käyttöjärjestelmä muistiin. Tavallisessa henkilökohtaisessa tietokoneessa käynnistylataaja suoritetaan BIOSin alustustoimien jälkeen kiintolevyltä. Sulautetussa järjestelmässä käynnistyslataajan toiminto on monimutkaisempi, koska näissä ei yleensä ole BIOSia suorittamaan järjestelmän alkukonfiguraatiota.[2]
Varhaisissa mini- ja mikrotietokoneissa tietokoneen käyttäjän oli käytettävä katkaisimia koneen etupaneelissa saadakseen kone lataamaan isomman ohjelman ja sitten suorittamaan sen. Käynnistyprosessi voi tarvita toisen ja kolmannen vaiheen lataajan, joista jokainen on edellistä kehittyneempi ja voi tarjota vaihtoehtoja ladattavalle käyttöjärjestelmälle ja diagnostiikkaohjelmia. Menetelmää kutsutaan ketjulataamiseksi (engl. chain loading).[3]
Käynnistyvä käyttöjärjestelmä voi käsitellä omaa lataustoimintoaan eri tavoin käyttöjärjestelmästä riippuen (init, autoexec.bat, startup-sequence).