Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies
suomalainen elokuva vuodelta 1998 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (videojulkaisuissa pelkkä Uuno Turhapuro – Pisnismies) on vuonna 1998 valmistunut 18. Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva tehtiin Uuno Turhapuron 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies | |
---|---|
Elokuvan 2. juliste. |
|
Ohjaaja | Ere Kokkonen |
Käsikirjoittaja | Ere Kokkonen |
Tuottaja | Anna-Maija Kokkonen |
Säveltäjä | Jaakko Salo |
Kuvaaja | Juha Jalasti |
Leikkaaja | Pekka Lampela |
Lavastaja | Vesa Tapola |
Koreografi | Anu Palevaara |
Erikoistehosteet | Kimmo Torkkeli |
Pääosat |
Vesa-Matti Loiri Santeri Kinnunen Marjatta Raita Heikki Nousiainen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö |
Ere Kokkonen Oy Spede-Tuotanto Oy |
Ensi-ilta | 28. elokuuta 1998 |
Kesto | 98 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 4 600 562 mk |
Katsojat | 73 733[1] |
Edeltäjä | Uuno Turhapuro (televisiosarja) |
Seuraaja | Uuno Turhapuro – This Is My Life |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Elokuvan suunnittelu aloitettiin tammikuussa 1998. Tällöin Jari Sillanpää ehdotti Uunojen tuotantotiimille, Ere Kokkoselle, Spede Pasaselle ja Vesa-Matti Loirille, uuden Uuno Turhapuro -elokuvan tekemistä. Elokuvaehdotuksen keskeinen idea oli Uuno iskelmätähtenä sekä suomalaisten ruotsalaisia kohtaan tuntemat ennakkoluulot. Elokuvan alkuperäiseksi nimeksi oli tarkoitus tulla Uuno Turhapuro ja Ruotsin serkku. Ere Kokkonen suunnitteli elokuvalle käsikirjoituksen, joka ei miellyttänyt Sillanpäätä. Niinpä lopullisessa elokuvassa Sillanpää ei näyttele ja iskelmätaivaalla seikkailevan Uunon merkitys jäi taka-alalle. Lopullisessa elokuvassa Jari Sillanpään näyttelemä Ruotsiin muuttanut Uunon serkku on korvattu Uunon Peni-pikkuveljellä. Myöskin Sillanpäälle alkujaan kaavaillun katusoittajan roolin esitti lopullisessa elokuvassa Joel Hallikainen.[2] Tämä Uuno-elokuva oli viimeinen, jossa Spede Pasanen näytteli (lukuun ottamatta arkistomateriaaleja sisältävää Uuno Turhapuro – This Is My Life). Spede Pasasen kuoleman takia elokuvan piti jäädä viimeiseksi Uuno Turhapuro -elokuvaksi, mutta vuonna 2003 Kokkonen ryhtyi jälleen suunnittelemaan uutta Turhapuroa.
Tapio Hämäläisen sijasta appiukko Tuuraa näyttelee Heikki Nousiainen, joka oli aiemmin esiintynyt ambulanssilääkärin roolissa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro. Hämäläinen ei tullut mukaan elokuvan tekoon terveydellisistä syistä, mutta halusi myös antaa tilaa nuoremmille näyttelijöille. Syyksi on myös mainittu Hämäläisen kyllästyneen appiukon rooliin[3] ja vaatineen tavallista suurempaa palkkiota, johon tuotantoyhtiö ei kuitenkaan suostunut. Elokuvassa esiintyy lukuisia julkisuuden henkilöitä omana itsenään, kuten Hjallis Harkimo, Ben Zyskowicz, Renny Harlin, Tapani Kansa, Joel Hallikainen, Sauli Niinistö ja Markku Pölönen. Elokuvassa tekevät cameoroolin myös Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika ja Kummelin Speedy (Heikki Silvennoinen) ja Saku (Timo Kahilainen) sekä Kimmo (Heikki Vihinen) ja Pasi (Heikki Hela).
Elokuvassa nähtiin tietokoneella animoitu käkikello, animaation teki Kimmo Torkkeli.
Elokuva menestyi kohtalaisesti, mutta Turhapuro-elokuvaksi huonosti. Se sai teattereissa vähän yli 70 000 katsojaa, mikä on virallisten Turhapuro-elokuvien katsojamääristä pienin ja vain murto-osa keskimääräisistä Turhapuro-elokuvien katsojaluvuista (yli 390 000). Tätä vähemmän katsojia on ollut ainoastaan epävirallisella Turhapuro-elokuvalla Uuno Turhapuron veli. Kriitikoiden mukaan suurimpana syynä elokuvan pieneen katsojamäärään oli paitsi Uunon sopeutumattomuus nykyaikaan, myös Tapio Hämäläisen esittämän klassisen appiukon puuttuminen.[4]
Elokuvan ensi-illan yhteydessä julkaistiin Tuomas Marjamäen toimittama, Uuno Turhapuro -hahmon 25-vuotista taivalta juhlistava kirja nimeltä Uuno Turhapuro juhlakirja – 25 vuodessa jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle.