Itävallan valtiosopimus
kansainvälinen sopimus, jolla taattiin Itävallan asema / From Wikipedia, the free encyclopedia
Itävallan valtiosopimus (saks. Österreichischer Staatsvertrag), viralliselta nimeltään valtiosopimus koskien itsenäisen ja demokraattisen Itävallan palauttamista, annettu Wienissä 15. toukokuuta 1955 (saks. Staatsvertrag betreffend die Wiederherstellung eines unabhängigen und demokratischen Österreich, gegeben zu Wien am 15. Mai), on 15. toukokuuta 1955 solmittu kansainvälinen sopimus, joka perusti uudelleen Itävallan suvereniteetin itsenäisenä valtiona.
Itävalta oli osa kansallissosialistista Saksaa vuosina 1938–1945 ja näin ollen osapuoli toisessa maailmansodassa. Sodan päätyttyä Euroopassa keväällä 1945 Itävalta jaettiin Saksan tavoin Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Britannian ja Ranskan hallitsemiin miehitysvyöhykkeisiin. Vuosikymmenen kuluttua Itävallan hallitus allekirjoitti neljän miehittäjävaltion kanssa valtiosopimuksen, joka palautti maan suvereniteetin, itsenäisyyden ja demokratian, lisäksi muun muassa kielsi taloudellisen ja poliittisen yhdistymisen Saksan kanssa[1] sekä lakkautti natsistiset ja muut fasistiset järjestöt[2][3][4]. Sopimus tunnusti myös täydet kansalais- ja kielelliset oikeudet sloveeni- ja kroaattivähemmistölle Kärntenin, Burgenlandin ja Steiermarkin osavaltioissa.[1]
Wienin Belvederen linnassa valtiosopimuksen allekirjoittivat liittoutuneiden valtioiden ulkoministerit, miehitysjoukkojen komentajat sekä Itävallan ulkoministeri.[5]