Israelin–Palestiinan konflikti
aseellinen konflikti Lähi-idässä vuodesta 1948 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Israelin–Palestiinan konflikti on vuonna 1948 perustetun Israelin valtion ja palestiinalaisten arabien välinen kiista, joka on samalla osa laajempaa Israelin ja arabimaiden välistä vihamielisyyttä. Kiista koskee Israelin valtion olemassaoloa, sen rajoja sekä juutalaisten ja arabien suhteita juutalaisuudelle ja islaminuskolle tärkeässä Palestiinassa Välimeren ja Jordan-joen välissä.
Israelin–Palestiinan konflikti | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Arabien–Israelin konfliktia | |||||||
Palestiinalaishallinnon alueet ja Israelin siirtokunnat Länsirannalla ja Gazassa, 2007 | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Palestiinalaiset |
Israel | ||||||
Rauhanprosessi
Camp Davidin rauha · Madridin konferenssi |
1880-luvulla juutalainen kansallisuusaate eli sionismi herätti toiveen kansallisen kodin perustamisesta Raamatun Luvattuun maahan. Seurauksena oli muuttoaaltojen (alija) sarja, joista ensimmäiselle antoi sysäyksen Aleksanteri II:n murhaa 1881 seurannut juutalaisten joukkovaino Venäjällä.[1] Juutalaiset toivat mukanaan vaurautta ja työpaikkoja, jolloin Palestiina alkoi vetää puoleensa myös arabeja koko Lähi-idän alueelta.[2]
Kansallismielinen arabisivistyneistö varoitti osmanihallintoa vuonna 1891 siitä, että massamuutto oli uhka maan "arabiluonteelle", ja juutalaiset voisivat syrjäyttää alkuperäisväestön.[3] Keväällä 1920 alkoivat ensimmäiset väkivaltaisuudet, joissa arabit surmasivat juutalaisia ja hävittivät synagogia.[4] Väkivaltaisuudet lisääntyivät ja purkautuivat suuremmiksi vuonna 1929, 1936 ("arabikapina") ja 1947. Juutalaiset vastasivat kostoiskuilla, jotka ajoittain laajenivat avoimeksi sodankäynniksi.[5] Israelin itsenäistyttyä konflikti kärjistyi kolmeksi Israelin ja arabimaiden väliseksi sodaksi vuosina 1948, 1967 ja 1973. Ne kaikki päättyivät Israelin voittoon ja sen hallitsemien alueiden laajentumiseen. Sotien seurauksena oli myös palestiinalaisten pakolaisuus.
Konfliktia on yritetty ratkaista kahden valtion mallilla, jota YK vaati vuonna 1947 päätöslauselmassa 181.[6] Ehdotuksessa alue jaettaisiin juutalais- ja arabivaltioihin, minkä lisäksi Jerusalem olisi kansainvälisesti hallittu erillinen alue. Juutalaiset hyväksyivät, mutta arabit torjuivat ehdotuksen.[7] Sen toteutumista oltiin lähimpänä Oslon neuvotteluissa vuonna 1993 ja Camp Davidin kokouksessa vuonna 2000.[8] YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 242 (1967) ja 338 (1973) vaadittiin Israelia vetäytymään valloittamiltaan alueilta ja kaikkia osapuolia luopumaan väkivallasta. Israel hyväksyi ratkaisuehdotukset, mutta PLO ja osin myös arabimaat torjuivat ne.
Joidenkin mielestä konfliktin syynä on erimielisyys Israelin rajoista ja palestiinalaispakolaisten asemasta.[9] Toisten mielestä kyseessä on uskonnollinen konflikti, jonka taustalla on myös arabimuslimien kokema nöyryytys sen johdosta, että heikkoina pidetyt juutalaiset ovat perustaneet oman valtion islamilaisen maailman sydämeen.[10]