WWE Intercontinental Championship
showpainiturnaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
WWE Intercontinental Championship on yhdysvaltalaisessa World Wrestling Entertainment -nimisessä painiorganisaatiossa arvokkain mestaruus päämestaruuksien WWE:n mestaruuden ja WWE Universal Championshipin jälkeen. Se otettiin käyttöön 1. syyskuuta vuonna 1979 ja se luovutettiin Pat Pattersonille tämän voitettua Ted DiBiaselta North American Heavyweight Championshipin kesäkuun 19:ntenä 1979 Allentownissa Pennsylvaniassa ja Pattersonin yhdistettyä sen Brasiliassa voittamaansa South American Championshipiin.[1] [2] Suurin osa otteluista, joissa on ollut panoksena WWE Intercontinental-mestaruus on ollut showpainia, joissa lopputulokset ovat käsikirjoitettuja, kun taas osa otteluista on ollut oikeaa kilpailua. Yhteensä mestaruus on ollut 89:llä eri painijalla ja se on vaihtanut Pat Pattersonin mestaruuskauden jälkeen omistajaa 182 kertaa. Hallitseva mestari on Bron Breakker ensimmäistä kertaa. [3]