Horisonttijärjestelmä

Horisonttijärjestelmä eli horisontaalinen koordinaatisto on eräs tähtitieteessä taivaankappaleiden paikkojen ilmoittamiseen käytetty koordinaatisto.

Zeniitti, astronominen horisontti ja pohjoinen taivaanapa

Määräytyvät kulmat toisesta suunnasta tarkasteltuina.

Horisonttijärjestelmä on havaitsijan kannalta luonnollisin koordinaatisto. Siinä kohteen paikka ilmoitetaan käyttämällä korkeutta a (myös altitudi tai elevaatio) joka vastaa leveysastetta sekä atsimuuttia A joka vastaa kohteen pituusastetta.

Kohteen korkeus ilmoitetaan asteina katsojan horisontista ja se voi saada arvoja [−90°, 90°]. Negatiiviset korkeusasteet kertovat kohteen olevan horisontin alapuolella. +90° korkeudella oleva kohde on suoraan havaitsijan yläpuolella, zeniitissä.

Atsimuutti ilmaisee ilmansuunnan, jossa kohde näkyy ja se ilmoitetaan asteina. Tähtitieteessä atsimuutti 0° vastaa yleensä etelää (joskus myös pohjoista). Atsimuutti saa arvoja väliltä [0°, 360°]. Tavallisesti atsimuutti kasvaa länteen (90° = länsi, 180° = pohjoinen ja 270° = itä), jolloin maapallon pyöriessä taivaankappaleiden atsimuutti kasvaa. Joskus valinta tehdään kuitenkin itään päin, joten horisonttijärjestelmää käyttäessä on aina varmistettava, kuinka atsimuutti on mitattu. Joskus 180 asteen ylittävät kulmat korvataan etelästä katsoen negatiivisilla kulmilla, jolloin atsimuutti saa arvot väliltä [−180°, +180°].

Horisonttijärjestelmän ongelma on, että maapallon vuorokautisen pyörimisliikkeen vuoksi sekä kohteen korkeus että atsimuutti muuttuvat koko ajan. Lisäksi koordinaattien arvot riippuvat täysin siitä, missä kohdassa maapalloa taivasta katsotaan. Tästä syystä horisonttijärjestelmää ei juuri käytetä taivaankappaleiden paikkojen ilmoittamiseen. Taulukoista nähtävät, yleensä ekvaattorijärjestelmän mukaiset, koordinaatit on kuitenkin muutettava horisonttijärjestelmän mukaisiksi koordinaateiksi, jotta kohteen voi paikallistaa havaintopaikan taivaalta.