Hjälmaren
järvi Ruotsissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Hjälmaren on Keski-Ruotsissa Keski-Ruotsin alangolla sijaitseva järvi, joka on Norrströmin vesistön toinen pääjärvi. Se jää Södermanlandin, Västmanlandin ja Örebron läänien väliin ja se on kuulunut perinteisesti Närken, Södermanlandin Västmanlandin maakunnille. Hjälmaren on Ruotsin neljänneksi suurin järvi. Sen laskujoki on Eskilstunaån, joka laskee Mälareniin, joka puolestaan laskee Tukholmassa Itämereen.[2][1]
| Hjälmaren | |
|---|---|
 Näkymä Örebron Hemfjärdenissä |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Ruotsi |
| Läänit | Södermanland, Västmanland, Örebro |
| Maakunnat | Närke, Södermanland, Västmanland |
| Kunnat | Örebro, Arboga, Eskilstuna, Vingåker, Katrineholm |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Norrströmin vesistö |
| Valuma-alue | vesistön pääuoma |
| Järveen tulevat joet | Svartån, Täljeån |
| Laskujoki |
Eskilstunaån Mälareniin [1] Hjälmarenin kanava Arbogaåniin |
| Taajamat | Örebro |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 21,84 m [1] |
| Pituus | 65 km [2] |
| Leveys | 20 km [2] |
| Rantaviiva | 372 km [3] |
| Pinta-ala | 464 km² [1] |
| Tilavuus | 2,975 km³ |
| Keskisyvyys | 6,2 m |
| Suurin syvyys | 18 m [1] |
| Valuma-alue | 3 806 km² [1] |
| Keskiylivirtaama | 70,9 m³/s [4][5] |
| Keskivirtaama | 28,1 m³/s [4][5] |
| Keskialivirtaama | 8,8 m³/s [4][5] |
| Veden viipymä | 3,3–3,4 vuotta [6][7] |
| Saaria | Vinön, Björkön, Valen, Äsön [2] |
| 1 283 [8] | |
 Hjälmaren |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Yleistä
Hjälmaren on itä-länsi- suunnassa 65 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä. Järvi on keskeltä leveämpi kuin sen itä ja länsipäässä. Sen pinta-alaksi on laskettu keskimääräinen arvo 484 neliökilometriä (km²), jonka pinta-ala riippuu loivien rantojensa takia voimakkaasti vedenkorkeudesta. Järvi sijaitsee verrattain matalassa painaumassa ja järven keskisyvyys onkin vain noin kuusi metriä. Järven syvimmässä kohdassa on noin 18 metriä syvää, vaikka myös arvoa 22 metriä käytetään joskus. Järven tilavuus 2,975 kuutiokilometriä riippuu myös suuresti sen vedenkorkeudesta. Usein ilmoitetaankin pyöristetty arvo 3,0 kuutiokilometriä (km³).[2][9]
Järvenosia
Hjälmaren jakautuu neljäksi järvialtaaksi, joita erottavat toisistaan pohjois-etelä-suuntaiset harjujaksot ja Björkönin saari. Sen itäpäässä sijaitsee Östra Hjälmaren, jonka järvenselkä on 13 kilometriä pitkä ja länsipäästään neljä kilometriä leveä. Sen erottaa pääaltaasta Myskarenin saari ja Sundholmenin niemi. Vesi virtaa pääasiassa Hjälmaresundin ja hieman myös Slemmavikenin salmen läpi itään päin. Järven länsipäässä sijaitsee Hemfjärden, joka jää Äsönin taakse suojaan. Vesi pääsee virtaamaan Norra ja Södra Ässundetin läpi itään päin. Hemfjärdenin mitat ovat 9 ja 5 kilometriä. Pääaltaassa on vielä järvenselkä Mellanfjärden, joka alkaa Äsönistä ja päättyy Björköniin. Björkönin eri puolilla sijaitsevat Norra ja Södra Björksundet. Järvenselän mitat ovat 8 ja 7 kilometriä. Sekä Hemfjärden että Mellanfjärden ovat matalia järvenosia. Järven pääallasta kutsutaan Storhjälmareniksi ja sen pituus on noin 32 kilometriä. Myös Storhjälmarenista voidaan erottaa etelässä Södra Hjälmaren, jonka rajana on Vinön ja Tåkenönin kautta juokseva monilukuinen saariketju.[2][9][6]
Saaria
Järven saaria luetellessa tulee määrittää pienin laskettavan saaren pinta-ala. Hjälmarenissa on 2000-luvun laskennan mukaan 1 283 saarta, mutta saarien luokittelussa käytettyä pinta-alan alarajaa ei ole tiedossa. Hjälmarenin saariluku on kuitenkin verrannollinen muiden ruotsalaisten järvien saarilukuun. Suuria saaria on vain muutama, mutta ne sijaitsevat järvellä varsin näkyvästi. Vinönin saari on suurin järven saarista. Saaresta on puolet viljeltyä ja siellä sijaitsee runsaasti eri talouksia. Saarelle tulee lauttayhteys viiden kilometrin päästä Hampetorpista. Vinön kuuluu saariketjuun, joka sijaitsee itärannassa Edetin niemen ja lännessä Torsnäsetin välissä. Vinöin pohjoispuolella järvenselkän keskellä sijaitsee Valen. Sekin on viljelty saari, jossa isännöivät vain muutama maatila. Björkön autio saari suojaa Mellanfjärdeniä Storhjälmarenin järvenselän tuulilta. Se sijaitsee lahdensuulla poikittain Göksholmin niemen pohjoispuolella. Mellanfjärdenin länsipuolella sijaitsee Äsön, joka suojaa Hemfjärdeniä sen itätuulilta. Saari on asuttu ja sinne tulee tie Södra Ässindetin yli. Muita suuria saaria ovat Tåkenön, Väsboön, Mesaren, Inre Fåran, Foren, Grundholmarna, Värhulta ö ja Myrskaren.[2]
Erään vanhemman saarilaskennan mukaan on järven saaret jaettu aloittain luokkiin seuraavasti: suuri saari (yli 100 hehtaaria (ha)), saari (1–100 ha), luoto (1 aari–1 ha) ja kari (alle 1 aari). Saaret on laskettu käsin mittaamalla ne kartasta, jonka mittakaava on ollut 1:10 000. Laskennan tuloksena saatiin 4 suurta ja 95 pienempää saarta, joiden pinta-alat ylittivät yhden hehtaarin. Luotoja oli 963, joista 191 saaren pinta-alat ylittivät 25 aaria ja lopput 772 saarta olivat näitä pienempiä. Kareja laskettiin olevan 14 546. Pinta-alaltaan vähintään aarin suuruisten luotojen ja saarien yhteismääräksi tulee näin 1 064. Saarien, luotojen ja karien yhteenlaskettu pinta-ala oli laskennassa 15,11 km². Niiden yhteispinta-ala jakautui seuraavasti: neljä suurta saarta 9,03 km², pienemmät saaret 4,51 km², luodot 1,21 km² ja karit 0,36 km².[6]
Ranta Örebrossa
Örebron suojelualuetta
Skävesundin pohjoisrantaa
Ranta Nannbergassa
Tåkenön
Lautta, joka liikennöi Vinöniin
.jpg)
Järven lääni- ja maakuntarajat kohtaavat toisensa keskellä Storhjälmarenin järvenselkää. Järven itäosa kuuluu Örebron lääniin, jossa järven rannat kuuluvat ainoastaan Örebron kuntaan. Järven etelä- ja itärannat kuuluvat Södermanlandin lääniin. Etelärannassa sijaitsee Vingåkerin kunta, kaakkoisrannassa Katrineholmin kunta ja koko itäpää jää Eskilstunan kuntaan. Pohjoisrantaan ulottuu Västmanlandin läänistä vain Arbogan kunta. Ainoa suurtaajama on Örebro, joka sijaitsee järven länsipäässä. Sen taajama-alue ei rajoitu aivan rannalle ja taajama-alueen ja rannikon väliin on perustettu Osetin ja Rynningeviikenin luonnonsuojelualueet. Samaa voidaan sanoa muistakin taajamista. Alueen toinen kaupunkimainen taajama Eskilstuna sijaitsee Eskilstunaånin varrella kauempana järvestä. Hjälmarenin ympäristössä elää 300 000 asukasta.[9]
Arbogaan tuodaan vettä Hjälmarenista ja se puhdistetaan siellä ennen jakelua Arbogan, Medåkerin ja Valskogin asukkaille. Jätevedet päästetään puhdistettuina Arbogaåniin yhdessä Hjälmarenilta pumpatun täydennysveden kera. Eskilstunan vesi otetaan Hjälmarenin itäpäästä Hyndevadista. Sen vesi puhdistetaan suodattamalla se hiekkaharjun läpi ja sitten se jaetaan asukkaiden käyttöön. Matalaan ja lämpöiseen järveen huuhtoutuvat ravinteet aiheuttavat toistuvasti leväkukintoja, mikä on ongelma juomaveden tuotannolle.[9]
Järvellä on aikaisemmin ollut huomattava merkitys sisävesiliikenteelle. Kanavien ansiosta kaupallinen laivarahtaus on ollut yleistä, mutta se väheni 1950-luvulla eikä sitä nykyään ole enää. Järvellä liikkuu vielä matkustaja-aluksia ja runsas joukko vapaa-ajan veneilijöitä. Etelärannasta Hampetorpista on lauttayhteys Vinönin saareen.[9]
Järven ympäristössä korkeuserot ovat 25–75 metriä ja suurimpia ne ovat järven eteläpuolella. Kallioperä on aikoinaan murtunut itä-länsi-suuntaisiin murroksiin, jotka ovat kallistuneet pohjoiseen päin. Pisin murrosjakso seuraa järven etelärantoja ja oikaisee järvenselän ylitse muodostaen Vinönin itä-länsi- suuntaisen saariketjun. Keskellä järveä on tämän kanssa yhdensuuntainen murros Valenista ja Göksholmenin niemelle ja Södra Hjälmarenin etelärantaa seuraa vielä kolmas murroslinja.[6]
Hjälmaren on rehevöitynyt, sillä esimerkiksi sen fosforipitoisuudet nousevat usein 3–5 -kertaisiksi normaaliin verrattuna. Ravinteet ovat peräisin sekä peltojen ja metsien pintavalunnasta että järvenpohjan sedimenttien sisäisestä kuormituksesta. Järveen lasketut jätevedet olivat 1960- ja 1970-luvuilla suurimmillaan, mutta nykyään jätevesi puhdistetaan ennen järven laskemista. Toinen ravinteita vapauttava toimi on ollut 1880-luvulla tehty järvenlasku. Matalassa järvessä aallokko sekoittaa pohjaa ja suuret vedenpinnan vaihtelut saavat pohjaan painuneet ravinteet palaamaan takaisin kiertoon. Matalan järven vesi ylläpitää siten suuria kalamääriä. Järvellä toimii noin 30 ammattikalastajaa, jotka pyytävät kaupallisesti kuhaa, haukea, ahventa ja täplärapua. Osa kalastajista on erikoistunut ankeriaisiin. Vapaa-ajan kalastajat ovat kiinnostuneet lähinnä kuhasta.[9]
Esihistoriaa
Viime jääkauden loppuvaiheessa on Fennoskandian mannerjäätikön reuna sijainnut Hjälmarenin seudulla noin 10 000 vuotta sitten. Järviallas on aluksi jäänyt Itämeren peittämäksi, jolloin se on sijainnut leveässä Itämerelle aukeavassa lahdessa. Kun viereinen Vättern kuroutui irti lahdesta omaksi järvekseen, jäi Hjälmaren vielä lahden pohjukkaan. Hjälmarenin vuoro kuroutua irti Itämerestä oli noin 4 500 vuotta sitten.[6][10]
Mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyi useita harjujaksoja, jonka ytimen muodostavat kivi- ja hiekka-ainekset. Suuri harjujakso Glanshammaråsen, eli myös Pålbodaåsen, ylittää järven pohjois-etelä- suuntaisesti Äsönin kautta. Muutamat saaret ovat järvenpohjasta vedenpinnalle kurkottavien harjujaksojen näkyviä osia. Lungeråsen, eli Vinåkersåsen, on tällainen. Sen muodostamia saaria ovat Lungers uddenin (niemi) edustalla sijaitsevat Gåvören ja Lingersbådan, järvenselällä Grundholmarna, Stallgården ja Vinön sekä etelässä Inre Fåran, Yttre Fåran ja Rönnberget. Järvenselän ylittää harjujakso, joka alkaa pohjoisrannassa Ålhammars uddesta, jatkuu saarina Grundudden ja Bredgrundet, niemenä Edet ja saaren Djurholmen. Muihin harjujaksoihin liittyvät Fittjehuvudin niemi idempänä Sundholmenin niemi ja Myrskarenin saari Hjälmaresundissa.[6]
Kanavat
Hjälmaren ja Mälaren haluttiin yhdistää toisiinsa kanavalla, jonka kautta vesiliikenne voisi kulkea. Ensimmäinen yritys oli vuonna 1596 aloitettu ja vuonna 1610 valmistuneella Kaarle-herttuan kanava. Se hyödynsi Eskistunaånin vesiuomaa, jota kontroloitiin suluilla ja lisäuomilla. Sen huoltoon ei kuitenkaan saatu rahaa ja kanava rapistui käyttökelvottomaksi jo 1650-luvulla. Sen rinnalle alettiin jo 1623 rakentamaan Hjälmarenin kanavaa, joka valmistui 1639. Se oli Kustaa II Aadolfin hanke. Tämä kanava yhdisti Hjälmarenin ensin Arbogaåniin, josta vesireitti jatkui Mälareniin. Kaikki kunnostustyö kohdistettiin vain Hjälmarenin kanavaan joka toimiikin vielä edelleen. Kanavan kaupallinen liikenne säilyi vilkkaana 1940-luvulle asti, mutta liikenteen loputtua kasvoi vapaa-ajanveneilyn merkitys.[9][lower-alpha 1][lower-alpha 2]
Järvenlasku
Järvelle toteutettu järvenlasku suunniteltiin huolella ja se toteutettiin vaiheittain. Vuonna 1882 laskettiin Hjälmarenin vedenpintaa 1,2 metriä ja vuonna 1886 vielä 0,7 metriä lisää. Kokonaislaskuksi tuli 1,9 metriä.[6] Toisessa lähteessä kerrotaan, että järvenlasku toteutettiin vuosina 1878–1888 ja että kokonaislasku oli 1,3 metriä ja tulvien osalta kokonaislu oli 1,8 metriä. Järven nykyinen keskisyvyys on 6,1 metriä.[1]
Vedenpintaa laskettiin varovaisesti niin, ettei siitä syntynyt haittaa Mälarenin rannoilla. Järvenlaskua hallittiin Hyndevadiin rakennetulla padolla, jolla voitiin tarvittaessa säädellä vedenkorkeutta. Ennen järvenlaskua oli järven pinta-ala noin 667 neliökilometriä. Järvenlaskussa paljastui järvenpohjaa noin 180–190 neliökilometriä eli 18 000–19 000 hehtaaria.[1]
Järven tulviminen ei järvenlaskusta huolimatta loppunut. Eniten kärsivät Täleånon jokilaakson alavat pellot. Tulvien haitta-aikojen vähentämiseksi Täljeånin uomaan levennettiin ja suoristettiin. Joen tätä alajuoksun osaa kutsutaan Kvismaren kanavaksi. Lisäksi jokilaakson pellot ympäröitiin maapadoilla, jotta peltomaa selviäisi kevättulvista kuivana. Myös Hjälmarenin pohjoisrannoilla Frösshammarsvikenin alavat pellot ja Sticksjön pellot on suojattu valleilla.[2][9]
"Mutakone", jolla laskettiin Hjälmarenin vedenpintaa
Järvenlaskun vanhaa rantaa
Järven vedenpinnan keskikorkeus (MW) on 21,84 metriä mpy. Järvellä käytetään vedenpinnan korkeuden mittaamiseen RH00- järjestelmää. Järveä on vuodesta 1888 asti säännöstelty itäpäässä Hyndevadissa sijaitsevalla padolla. Sekä padon korkeutta muuttamalla että Hjälmarenin kanavasta päästetyllä vedellä säädellään järven juoksutusta. Ennen vuosien 1816–1881 toimeenpantua järvenlaskua oli järven vedenpinnan keskimääräinen korkeus 23,2 metriä merenpinnasta. Vedenpinnan alin korkeus on ollut 22,48 ja ylin 24,18 metriä. Järvenlaskun jälkeen on vedenpinta ollut vuosina 1887–1987 keskimäärin 21,86 metriä, alimmillaan 21,15 metriä ja korkeimmillaan 22,48 metriä merenpinnasta. Uuden juoksutussäännön aikana vuosina 1988–2020 on keskikorkeus ollut 21,82 metriä, alin korkeus 21,43 ja ylin 22,33 metriä merenpinnasta.[1]
Vuonna 1988 muutettiin säännöstelysääntöjä. Säännöstelypadon korkeudeksi on määrätty 22,10 metriä mpy. Järven juoksutus on järvenlaskun jälkeen ollut keskivirtaamaltaan 24,7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja uuden juoksutussäännön aikana 21 m³/s. Vastaavina aikoina korkeimmat virtaamat ovat olleet vastaavasti 118 m³/s ja 97 m³/s. Kun järveä kohtaa kuivuuskausi, voi vedenpinta laskea 21,62 metrin korkeuteen, mutta järven juoksutusta Eskilstunaåniin tulee pitää yllä vähintään 3,0 m³/s ja Hjälmaren kanavaan 0,1 m³/s. Lisäksi voidaan alin korkeus alittaa odottaessa kevättulvia, mutta sillekin on asetettu alin manhdollinen raja 21,50 metriä.[1]
Korkean veden aikana vesi peittää helposti laajoja alavia ranta-alueita. Rantoja suojellaan tulvavalleilla tulvilta, jotka arvellaan tulevaisuudessa lisääntyvän nykyisestään. Matalan veden aikana varsinkin länsiosat ovat matalat, mikä haittaa siellä vesiliikennettä.[9]
Hjälmaren on Norrströmin vesistön (päävesistötunnus 61) läpivirtausjärvi, jossa Norrström, Mälaren, siihen laskeva Eskilstunaån, Hjälmaren, siihen laskeva Svartån ja Laxån muodostavat vesistön pääuoman. Hjälmarenin vesi laskee sen itäpäästä Eskilstunaånin myötä Mälarenin länsiosaan ja se puolestaan Norrströmin kautta Itämeren Saltsjöniin.[11][12][13]
Järveen laskevia jokia ja puroja
Koko vesistön valuma-alueen pinta-ala on 22 650 km² [14], mutta Eskilstunaånin valuma-alueen pinta-alaa 4 180 km² ja Hjälmarenin 3 800 km², jotka ovat 18 % ja 17 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Tämä vaikuttaa osaltaan myös vesireitistön virtaamien jakaumaan, koska Norrströmin keskivirtaama (MQ) on 165 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja Eskistunaånilla se on vain 29 m³/s sekä Hjälmaren kanavalla noin 2 m³/s. Mälareniin tulevasta vedestä yksi viidesosa on peräisin Eskilstunaånin kautta tulevilta alueilta ja neljä viidesosaa suoraan Mälareniin laskevista joista.[1][4][15]
Oheisessa taulukossa on Hjälmareniin laskevien jokien ja purojen tietoja. Niistä Svartån on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin joki ja se on valittu kuuluvaksi pääuomaan. Taulukon tietojen lähteet on lueteltu taulukon alle ja niihin viitataan jokikohtaisesti oikeanpuoleisessa sarakkeessa.
| Sivu-uoman nimi |
Laskee järveen (km) luusuasta |
Pääuoman kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| järven laskujoki Eskilstunaån laskee Mälareniin Blackenin järvenosassa | ||||||
| Tandlaån | 5 | Tandlaviken | 1 | 170 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Näshultaån | 13 | Östra Hjälmaren | 0,8 | 125 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Albergabäcken | 21 | Östra Hjälmaren | 0,3 | 43 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Forsån | 36 | Suurhjälmaren | 1 | 204 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Tjurlångsbäcken | 37 | Suurhjälmaren | 0,2 | 32 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Högsjöbäcken | 46 | Suurhjälmaren | 0,3 | 46 | 1,1,1,–,2,2 | |
| Täljeån eli Kvismaren kanava | 51 | Suurhjälmaren | 71 | 6 | 790 | 1,1,1,3,2,2 |
| Kärstabäcken | 60 | Hemfjärden | 0,2 | 27 | 1,1,1,–,2,2 | |
| Äverstaån | 64 | Hemfjärden | 0,4 | 57 | 1,1,1,–,2,2 | |
| Lillån (Örebro) | 70 | Hemfjärden | 0,8 | 88 | 1,1,1,–,2,1 | |
| Svartån | 70 | Hemfjärden | 100 | 15 | 1 439 | 1,1,1,3,2,2 |
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
