Herbert Henry Asquith

Herbert Henry Asquith, Oxfordin ja Asquithin jaarli (12. syyskuuta 1852 Morley, Englanti – 15. helmikuuta 1928 Sutton Courtenay, Englanti) oli brittiläinen liberaalipuolueen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1908–1916. Asquithin huomattavimpina poliittisina saavutuksina pidetään mittavaa sosiaalista uudistustyötä sekä vuoden 1911 Parliament Act -lakia, joka poisti ylähuoneen oikeuden lakiesitysten kumoamiseen. Hän vei Britannian ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914, mutta joutui jättämään pääministeriyden kaksi vuotta myöhemmin hallituksen sotapolitiikasta esitetyn kritiikin vuoksi.^[1]

Herbert Henry Asquith
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
5. huhtikuuta 1908 – 5. joulukuuta 1916
Monarkki	Edvard VII Yrjö V
Edeltäjä	Henry Campbell-Bannerman
Seuraaja	David Lloyd George
Henkilötiedot
Syntynyt	12. syyskuuta 1852 Morley, Englanti
Kuollut	15. helmikuuta 1928 (75 vuotta) Sutton Courtenay, Englanti
Ammatti	Asianajaja
Puoliso	Helen Melland Margot Tennant
Tiedot
Puolue	Liberaalipuolue
Uskonto	kongregationalisti
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Uran alkuvaiheet

Asquith valittiin parlamentin alahuoneeseen vuonna 1886 Fife Eastista Skotlannista. Hän toimi sisäministerinä William Gladstonen hallituksessa vuonna 1892. Liberaalit hävisivät vaalit vuonna 1895 ja olivat oppositiossa kymmenen vuotta. Vuoden 1906 vaalivoiton jälkeen Asquithista tuli valtiovarainministeri Henry Campbell-Bannermanin hallitukseen. Hän tuki voimakkaasti vapaakauppaa. Kun Campbell-Bannerman erosi huhtikuussa 1908 huonon terveyden vuoksi, Asquithista tuli pääministeri.

Pääministerinä

Asquithin valtakaudella Britannia kävi kallista varustelukilpaa Saksan kanssa ja aloitti mittavan sosiaalisten uudistusten ohjelman, johon kuului muun muassa kansaneläkkeen käyttöönotto vuonna 1908. Konservatiivit vastustivat ankarasti enempiä uudistuksia. Konservatiivien käytettyä hyväkseen enemmistöään ylähuoneessa hylkäämään valtiovarainministeri David Lloyd Georgen budjettiesityksen vuonna 1909 ajauduttiin perustuslailliseen kriisiin ja uusiin vaaleihin.

Tammikuun 1910 vaalien jälkeen liberaaleilla oli kahden edustajan johto konservatiiveihin nähden mutta ei enemmistöä alahuoneessa. Hallitus muodostettiin irlantilaisnationalistien tuella, mutta uusiin vaaleihin päädyttiin jo joulukuussa. Tässä tilanteessa kuningas Edvard VII:tä pyydettiin nimittämään ylähuoneeseen uusia liberaaleja päärejä, jotta sinne muodostuisi hallitukselle myötämielinen enemmistö. Kuningas Edvard suostuikin tähän seuraavien vaalien jälkeen, mutta hän kuoli toukokuussa 1910. Hänen poikansa Yrjö V ei halunnut ensimmäisenä toimenaan ryhtyä tähän hyökkäykseen aristokratiaa vastaan, ja Asquith käytti kaiken vaikutusvaltansa kuninkaan vakuuttamiseksi. Kuningas ryhtyikin tähän joulukuussa 1910 järjestettyjen vaalien jälkeen.

Liberaalit voittivat taas vaalit niukasti, ja Asquith ajoi läpi Parliament Actin, joka leikkasi huomattavasti ylähuoneen valtaa. Ylähuone ei enää voinut hylätä alahuoneen lakiesityksiä, vain viivyttää niitä. Tämä ja vuoden 1949 Parliament Act muodostavat osan Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslaeista.

Hinta irlantilaisten tuesta oli kolmas Irlannin home rule -laki, joka hyväksyttiin vuonna 1914, mutta sen toimeenpanoa lykättiin suursodan syttymisen vuoksi. Asquith julisti sodan Saksan keisarikunnalle 4. elokuuta 1914 Saksan hyökättyä Belgiaan, jota Britannia suojeli vuoden 1839 sopimuksen mukaan.

Sotamarsalkka John French ja Asquith brittijoukkojen päämajassa vuonna 1915.

Hallitus hajosi toukokuussa 1915 ylipäällikkö Sir John Frenchin mainittua The Timesin haastattelussa Neuve Chapellen taistelun häviön syyksi riittämättömän tykistön ammustilanteen, mistä seurasi niin sanottu kranaattikriisi (Shell Crisis). Asquith muodosti uuden hallituksen ottamalla opposition johtajat mukaansa hallitukseen. Sekä konservatiivit että liberaalit moittivat uutta hallitusta sotatilanteesta, kukaan lukien epäonnistuneesta Gallipolin maihinnoususta, vuoden 1916 Sommen taistelusta ja Irlannin pääsiäiskapinasta huhtikuussa 1916. Pääministeriksi pyrkinyt David Lloyd George hajotti liberaalien rivit, ja Asquith erosi 5. joulukuuta 1916. Lloyd Georgesta tuli koalitiohallituksen pääministeri kaksi päivää myöhemmin.

Myöhemmät vaiheet

Pääministerikautensa jälkeen Asquith pysyi liberaalipuolueen johdossa, jopa menetettyään parlamenttipaikkansa vuoden 1918 vaaleissa. Hän palasi alahuoneeseen vuoden 1920 täytevaaleissa. Asquithin tuella Ramsay MacDonald nousi pääministeriksi työväenpuolueen vähemmistöhallituksen johdossa.

Asquith aateloitiin varakreiviksi vuonna 1924 ja Oxfordin ja Asquithin jaarliksi vuonna 1925. Hän menetti parlamenttipaikkansa vuoden 1924 vaaleissa työväenpuolueen hallituksen kaatumisen jälkeen, ja Lloyd George nousi liberaalien parlamenttiryhmän johtoon, mutta Asquith oli puolueen johdossa vuoteen 1926 asti, jolloin Lloyd George seurasi häntä ja päätti viimein puolueen jaon.

Lähteet

1. The official site of the Prime Minister’s Office (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.9.2009 (englanniksi)