skandinaavisten muinaistarujen kokoelma From Wikipedia, the free encyclopedia
Proosa-Edda, myös Nuorempi Edda, Sturlusonin Edda tai Snorrin Edda, (muinaisnorjaksi Snorra Edda) on skandinaavisten muinaistarujen kokoelma, jonka kirjoitti vanhojen tarinoiden pohjalta islantilainen runoilija ja poliitikko Snorri Sturluson ilmeisesti vuoden 1220 tienoilla. Kirja sisältää vanhaa tarinaperinnettä yhdenmukaiseksi kirjoitetussa muodossa.[1]
Proosa-Edda muodostuu esipuheesta ja kolmesta osasta. Ensimmäinen osa Gylfaginning ('Gylfin harhanäky') sisältää vuoropuhelun muotoon kirjoitettuja skandinaavisia myyttejä maailman syntymisestä, jumalten seikkailuista ja Ragnarökistä. Snorri kirjoitti osat Skáldskaparmál ja Háttatal runousopin käsikirjaksi aikansa runoilijoille.[2][3] Snorri lainaa välillä proosatekstinsä lomassa suoraan Edda-runoja. Joihinkin myöhempiin käsikirjoituksiin on myös lisätty näitä runoja.[4]
Proosa-Eddasta on säilynyt useita käsikirjoituksia, joista varhaisimmat kirjoitettiin 1300-luvun alussa.[4]
Gylfaginning tai Gylvaginning on Proosa-Eddan ensimmäinen osa. Se on skandinaavisen mytologian ja muinaisuskon kokonaisesitys, jossa kerrotaan mestarillisella tavalla suuri osa vanhoista muinaisskandinaavisista myyteistä, mukaan lukien Thorin matka Utgardiin, Thorin kalastusmatka, Balderin kuolema ja Ragnarök. Kuningas Gylfi (Gylve) uskoo näyssä kuulevansa kolmen jumalallisen olennon tarinoita. Esittämällä aineistonsa tällä tavoin Snorri välttää antamasta vaikutelman, että sisältö olisi historiallinen totuus, eikä häntä voida siten syyttää harhaopista. Snorrin tärkeimpinä lähteinä ovat toimineet vanhat runot, joista osa on säilynyt vanhemmassa Eddassa eli Runo-Eddassa. Gylfaginningissä kuvatut myytit olivat välttämätöntä tausta-aineistoa skaldeille, kun he sepittivät omia kenningejään.[3]
Skaldskaparmål (muinaisnorjaksi Skáldskaparmál, 'Runouden kieli') antaa ohjeita siitä, kuinka laatia kenningejä hyödyntämällä laajaa vanhojen käsitteiden ja myyttien aarreaittaa. Esimerkkeinä ovat useiden menneiden aikojen runoilijoiden säkeet.[3]
Håttatal (muinaisnorjaksi Háttatal, 'Runomittojen luettelo') on tutkielma muinaisnorjalaisista runomitoista, ja se sisältää myös 102 Snorrin itsensä sepittämää säettä. Nämä runot ovat näytteitä erilaisista runomitoista ja ne muodostavat yhdessä suuren runoelman, joka on laadittu Norjan kuninkaan Haakon IV Haakoninpojan ja jaarli Skule Bårdssonin kunniaksi.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
