![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/de/Lockheed_XF-104_%2528modified%2529.jpg/640px-Lockheed_XF-104_%2528modified%2529.jpg&w=640&q=50)
Lockheed F-104 Starfighter
From Wikipedia, the free encyclopedia
Lockheed F-104 Starfighter oli Yhdysvaltain ilmavoimien viimeinen ei-jokasään hävittäjälentokone, jolla oli suuri ylisooninen nopeus ja suuri nousunopeus. Se oli suunniteltu korkealla lentävien pommikoneiden alasampumiseen tietyltä kentältä käsin, eli kone oli MiG-21:n ja Su-9:n läntinen vastine. Yhdysvaltain ilmavoimissa kone tuli käyttöön 1958, mutta poistui jo 1967. Century Series -sarjaan kuulunut F-104 osallistui Vietnamin sotaan, missä se koki 12 yksilön konetappiot. Konetyyppi oli heittoistuimella varustettu. NASA käytti tätä tyyppiä korkealla toimivana tutkimuskoneena, jolloin se lensi yli 20 kilometrin korkeuksissa.[1]
Lockheed F-104G Starfighter | |
---|---|
![]() |
|
Tyyppi | torjuntahävittäjä |
Alkuperämaa |
![]() |
Valmistaja | Lockheed |
Suunnittelija | Clarence L. "Kelly" Johnson |
Ensilento | 4. maaliskuuta 1954 |
Esitelty | 1958 |
Valmistusmäärä | 2 578 |
Infobox OK |
Konetyyppi kehiteltiin Skunk Worksin toimesta. Se ensilensi vuonna 1954. Useat eri koelentäjät, kuten naispilotti Jacqueline Cochran lensi Starfighterillä, mutta heistä myös muutamat menehtyivät. Iven C. "Kinch" Kincheloe II sai surmansa jo vuonna 1958. Lento-onnettomuuksista Joseph A. Walkerin[2] surmannut johti omalta osaltaan XB-70 Valkyrien kehityshankkeen romuttumiseen.
Yhdysvaltain ilmavoimat eivät halunneet tällaista konetta, koska sen toimintasäde oli liian lyhyt ja kuorma rajoitettu. USAF käytti ainakin alatyyppejä A-C. Yhdysvaltain liittolaismaista: muiden ohella Taiwan, Kanada ja Turkki käyttivät tyyppiä. Starfighterista kehitettiin jokasään maahyökkäys- ja torjuntahävittäjä F-104G, joka sai paremman vastaanoton muun muassa Saksasta, Kanadasta, Belgiasta ja Italiasta. Yhteensä 2 578 konetta rakennettiin.