Etelä-Afrikan siirtomaahistoria
Etelä-Afrikan historian ajanjakso / From Wikipedia, the free encyclopedia
Etelä-Afrikan siirtomaahistoria alkoi ensimmäisten hollantilaisten siirtolaisten saapuessa maahan vuonna 1652. Ajanjaksoa leimasivat konfliktit toisaalta siirtolaisten ja maan alkuperäisasukkaiden ja toisaalta buurien ja 1790-luvulla alueelle saapuneiden brittien välillä. Siirtomaakausi päättyi vuonna 1910 perustetun Etelä-Afrikan unionin muodostamiseen. Siirtomaa-aikana nykyisen Etelä-Afrikan valtion alueella sijaitsi Kapmaan ja Natalin siirtokuntien, itsenäisten Transvaalin ja Oranjen vapaavaltion buuritasavaltojen sekä erilaisten protektoraattien lisäksi joukko alkuperäisasukkaiden kuningaskuntia, joista merkittävin oli kuningas Shakan luoma zuluvaltio.
Kapmaa oli aluksi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian hallussa ja sinne asettui hollantilaisten siirtolaisten lisäksi muun muassa ranskalaisia hugenotteja. Britit ottivat alueen hallintaansa pysyvästi vuonna 1806. Tuhannet brittihallintoon tyytymättömät buurit lähtivät Kapmaasta niin sanotulle "Suurelle vaellukselle" kohti sisämaata, mikä johti itsenäisten buuritasavaltojen Oranjen vapaavaltion ja Transvaalin perustamiseen. Tunkeutuessaan syvemmälle sisämaahan buurit ajautuivat yhteenottoihin maan alkuperäisväestön kanssa.
Valtavien timantti- ja kultaesiintymien löytäminen Etelä-Afrikan sisäosista 1800-luvun jälkipuoliskolla ajoi buurit ja britit vastakkain, kun molemmat tahtoivat luonnonrikkaudet hallintaansa. Lopulta Yhdistynyt kuningaskunta kukisti itsenäiset buuritasavallat toisessa buurisodassa ja ryhtyi ajamaan yhtenäistä Etelä-Afrikan liittovaltiota.