![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/EMD_E5_at_IRM.jpg/640px-EMD_E5_at_IRM.jpg&w=640&q=50)
EMD E-sarja
From Wikipedia, the free encyclopedia
EMD E-sarja on kymmenen erityyppisen General Motors Electro-Motive Divisionin (EMD) valmistaman dieselsähköistä matkustajajunakäyttöön tarkoitetun veturin muodostama sarja. Vetureita valmistettiin vuosina 1937–1963 yhteensä 1 349 kappaletta. E-sarjan ideana on, että useampia vetureita kytketään yhteen suuremman tehon saavuttamiseksi. Niinpä rakennettiin erikseen ohjaamollisia A-yksiköitä ja ohjaamottomia B-yksiköitä. Myös ohjaamottomissa B-yksiköissä oli yksinkertaiset hallintalaitteet veturin siirtoa varten, mutta linja-ajossa näitä ei kuitenkaan saanut käyttää. Rautatieyhtiöillä oli tapana hankkia veturit joko ABA- (kaksi ohjaamollista yksikköä ja näiden välissä yksi ohjaamoton yksikkö) tai ABB (yksi ohjaamollinen yksikkö ja sen perässä kaksi ohjaamotonta yksikköä)-kokoonpanoina.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fc/EMD_E5_at_IRM.jpg/640px-EMD_E5_at_IRM.jpg)
Kaikki E-sarjan veturit oli rakennettu niin sanotulla cab unit -rakenteella, eli niiden kori oli itsekantava. Ne olivat yhdessä F-sarjan kanssa EMD:n viimeiset tällä rakenteella tehdyt veturit: 1950-luvulla "road switcher" -rakenne tuli vallitsevaksi. Ohjaamollisissa A-yksiköissä oli ohjaamo vain toisessa päässä, ja sen edessä oli turvanokka. Ohjaamon takana oli konehuone, joka muodosti suurimman osan veturista. Ohjaamottomissa B-yksiköissä koko veturi oli pelkkää konehuonetta.
Veturit oli varustettu kahdella moottorilla suuremman tehon saavuttamiseksi. Moottoritekniikassa tapahtui suurta kehitystä E-sarjan rakennusvuosina. Ensimmäiset veturityypit EA/EB, E1 ja E2 olivat teknisesti lähes identtisiä keskenään, ja niissä käytettiin alun perin sukellusveneisiin tarkoitettuja 900 hevosvoiman Winton 201-A -dieselmoottoreita. Myöhmissä E3-E9 -vetureissa oli EMD 567 -tyyppiset dieselmoottorit. E3-E7 -vetureissa tehoa oli yhteensä 2 000 hv (1 500 kw), E8-veturissa 2 250 hv (1 680 kW) ja viimeisessä E9-tyypin veturissa 2 400 hv (1 800 kW). E8-veturia teholtaan vastaava suomalaisveturi olisi Dr12. Kuitenkin E8-veturin suuren painon vuoksi se on luultavasti ollut paljon Dr12:ta hitaammin kiihtyvä.