Puolustusmekanismi
psykologian käsite / From Wikipedia, the free encyclopedia
Puolustus- eli defenssimekanismit (saks. Abwehrmechanismus) ovat osa psyykkistä itsesäätelyä. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Käsite on lähtöisin psykoanalyyttisesta teoriasta, mutta se on eri muodoissa levinnyt myös uudempiin psykologian teorioihin (esimerkiksi terror management, emotion regulation, coping).
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud esitteli ensimmäisenä psyykkisenä puolustuskeinona torjunnan jo vuonna 1893,[1] ja vuonna 1926 kirjassaan Esto, oire ja ahdistus hän esitti, että puolustautumisprosessi on yläkäsite, jonka alaisuuteen kuuluvat muiden muassa torjunta, projektio ja tapahtumattomaksi tekeminen.[2] — Freudin tytär Anna Freud kehitti merkittävästi puolustusmekanismin käsitettä kirjassaan Minän suojautumiskeinot (1936).