Campus Martius

Campus Martius (”Marsin kenttä”) oli Rooman antiikin aikaisen ydinkeskustan pohjoispuolella sijainnut julkisesti omistettu tasainen noin kahden neliökilometrin laajuinen alue, jota käytettiin aikoinaan sotaväen harjoituskenttänä. Sen kaakkoisosassa oli sodanjumala Marsille pyhitetty alttari. Alueelle rakennettiin keisariajalla useita julkisia rakennuksia^[1], muun muassa teattereita, kylpylöitä, puutarhoja ja stadion sekä Augustuksen rauhanalttari, Ara Pacis. Keskiajalla Mars-kenttä oli Rooman asutuin alue. Nykyisen Rooman rione eli kaupunginosa Campo Marzio kattaa pienemmän osion alkuperäisestä alueesta.

Antiikki

Augustuksen mausoleumi Campus Martiuksella.

Ennen Rooman perustamista Campus Martius oli alankoa, jota reunusti lännessä Tiber-joki, idässä Quirinalis-kukkula ja kaakossa Capitolium. Legendan mukaan alue oli aikoinaan Lucius Tarquinius Superbuksen, Rooman viimeisen kuninkaan, vehnäpelto, joka kuitenkin paloi Rooman tasavallan perustamiskahakoissa.

Ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman perustamisesta kenttä oli vielä Serviuksen muurin ulkopuolella, ja se oli hevosten sekä lampaiden laidunmaana, vaikkakin sitä käytettiin myös armeijan tarkoituksiin. Se oli omistettu roomalaiselle sodanjumalalle Marsille, jolle oli pystytetty alueelle alttari, ja se yhdistyi vahvasti armeijaan. Alkujaan sotilaat käyttivät kenttää koulutukseen, ja myöhemmin siellä pidettiin usein triumfeja, voitokkaiden sotaretkien juhlamarsseja.

Koska Campus Martius oli kaupungin muurien ulkopuolella, se oli myös luonnollinen paikka ottaa vastaan ulkomaalaisia lähettiläitä sekä asuttaa vieraita kultteja. Vuonna 221 eaa. valtionmies Gaius Flaminius rakennutti Campus Martiuksen eteläpuolelle Tiber-joen varteen kilpa-ajoradan, Circus Flaminiuksen.

Sullan (n. 138–78 eaa.) ajoista lähtien rakennuslupia myytiin tai myönnettiin vaikutusvaltaisille roomalaisille ja insulat (asuinkorttelit) sekä roomalaiset villat alkoivat yleistyä. Myöhemmin paikalla alettiin pitää comitia centuriatoja, yhteisötapaamisia aseitten kanssa, ja Campus Martiuksesta tuli Rooman miliisin koti. Pompeius rakensi sinne vuonna 55 eaa. Rooman ensimmäisen kiviteatterin eli Pompeiuksen teatterin, joka oli alueen ensimmäinen todellinen monumentti. Myöhemmin Octavianus rakensi sinne Porticus Octavian. Augustuksen aikakaudella kentästä tehtiin osa virallista Roomaa. Marcus Agrippa muunsi alueen rämeikön viheralueiden sekä temppeleiden ympäröimiksi uima-altaiksi ja kylpylöiksi sekä rakennutti Porticus Argonautarumin, Laconicum Sudatoriumin, Agrippan kylpylät ja lopulta Pantheonin, jonka Hadrianus rakennutti myöhemmin uudestaan.

Kentän asumattomassa pohjoisosassa oli valtava Augustuksen mausoleumi. Rooman suuren palon jälkeen Domitianus uudelleenrakennutti vuonna 80 jaa. tuhoutuneita monumentteja sekä perusti stadionin (nykypäivän Piazza Navona) sekä odeionin.

Ajan mittaan Campus täyttyi temppeleistä sekä julkisista rakennuksista, kilpa-ajoradoista, teattereista, portiikeista, kylpylöistä, monumenteista, kolumneista ja obeliskeista. Vaikka alue nimettiin alun perin Mars-jumalan mukaan, siellä ei kuitenkaan ollut myöhemmin yksin hänelle pyhitettyä monumenttia.

Paavillisen Rooman aika

Koska Campus Martius oli Vatikaanin ja Tiber-joen vieressä, siitä muodostui keskiajalla Rooman tiheimmin asuttu alue. Kun barbaarit olivat tuhonneet Rooman akveduktit 500-luvulla, väestö jäi ilman vettä ja siirtyi sen takia ympäröiviltä kukkuloilta Tiber-joen läheisyyteen. Joesta saatiin vettä, mutta toisaalta sen tulviminen aiheutti ongelmia koko keskiajan. Joki muodosti kuitenkin alueen taloudellisen perustan, jota vahvisti pyhiinvaeltajien tasainen virta, joka toi alueelle rahaa.

Porta del Popolo nykyisessä asussaan.

Alueen merkitystä lisäsi se, että tärkein väylä Roomasta Pohjois-Italiaan ja muualle Eurooppaan oli keskiajalla Via Cassia, joka saapuu Roomaan Campus Martiuksen pohjoisosassa sijaitsevan Porta del Popolo -portin kautta. Antiikin ajan toisesta pohjoiseen suuntautuneesta päätiestä, Via Aureliasta oli tullut keskiajalla vaarallinen, koska se rannikkoa pitkin kulkevana oli altis mereltä iskeville hyökkääjille ja kulki lisäksi Toscanan rämeen lävitse, mikä lisäsi malariaan sairastumisen vaaraa.

Kun Rooman väkiluku alkoi renessanssin aikana uudelleen kasvaa, alueelle nousi useita kirkkoja, aatelisten ja kardinaalien palatseja sekä julkisia rakennuksia. Alueen lisääntyvän tärkeyden vuoksi useat paavit panostivat sen infrastruktuurin kehittämiseen: paavi Sixtus IV muun muassa rakensi Ponte Sisto -sillan, joka edelleen yhdistää Campo Marziota ja Trasteverea, ja paavi Leo X rakensi vuosina 1513–1521 Porta del Popolon ja Vatikaanin yhdistävän tien, joka aluksi kulki nimellä Via Leonina paavin mukaan, myöhemmin Via di Ripetta samannimisen jokisataman mukaan. Hygienian parantamiseksi useita antiikin Rooman akvedukteja korjattiin käyttökuntoon ja suihkulähteitä alettiin rakentaa 1500-luvun loppupuolella.

Samanaikaisesti Campus Martiuksesta tuli monien ulkomaisten asuttama ahdas ja monikulttuurinen paikka. Vuonna 1555 paavi Paavali IV määritti osan eteläistä Campus Martiusta ghetoksi, johon juutalaiset sullottiin.

Moderni Rooma

Modernia Campo Marziota: Piazza di Spagna ja Via Condotti, Rooman kallein ostoskatu.

Renessanssin jälkeen Campus Martius ei muuttunut paljon toisin kuin muu Rooma; uusia suuria rakennuksia ei rakennettu ja väkiluku pieneni. Tämä muuttui, kun Roomasta tuli uuden Italian kuningaskunnan pääkaupunki vuonna 1870. Sen jälkeen alueesta tuli entistä ahtaampi ja Tiber-joen tulvimista estämään rakennettiin tulvavalleja. Vallit tekivät alueesta turvallisemman mutta tuhosivat Ripetta-sataman, joelle johtavat pikkukadut sekä Campus Martiukselle tyypilliset rakennukset sen reunoilta.

Lähteet

1. Campus Martius Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.10.2017.