Betty Field

Betty Field (8. helmikuuta 1913 Boston, Massachusetts – 13. syyskuuta 1973 Hyannis, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, joka loi uran teatterissa, elokuvissa kuin televisiossakin.

Betty Field
Betty Field elokuvan Bussipysäkki trailerissa (1956).
Henkilötiedot
Koko nimi	Betty Field
Syntynyt	8. helmikuuta 1913 Boston, Massachusetts
Kuollut	13. syyskuuta 1973 (60 vuotta) Hyannis, Massachusetts
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Elmer Rice (1942–1956) Edwin J. Lukas (1957–1967) Raymond Olivere (1968–1973)
Näyttelijä
Aktiivisena	1933–1971
Merkittävät roolit	Hiiriä ja ihmisiä Renkaita vedessä Rakkauden huviretki Peyton Place – vihan tyyssija
Palkinnot
National Board of Review -palkinto (1940) New York Drama Critics Circle -palkinto (1946)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Betty Field oli monipuolinen näyttelijä. Hän näytteli elokuvissaan usein neuroottisia ja purevia naisia. Koko uransa aikana Betty näytteli elokuvissa ja näytelmissä yhtä aikaa, matkusteli Hollywoodin ja Broadwayn välillä.

Hänen yksi tunnetuimpia teatteritöitä on aviomiehensä Ricen kirjoittama ja ohjaama Dream Girl (1945−1946). Elokuvista tunnetuimpia ovat läpimurtoelokuva Hiiriä ja ihmisiä (1939) ja Renkaita vedessä (1942).

Yhteensä 38 vuotta kestäneellä urallaan Field ehti näytellä sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. Field lopetti elokuva- ja televisiouransa vuonna 1968, mutta jatkoi teatteriuraansa vuoteen 1971 asti. Field kuoli kaksi vuotta myöhemmin kotonaan Hyanniksessa, Massachusettsissa 60 vuoden ikäisenä.

Nuoruus

Betty Field syntyi myyntimies George Fieldille ja vaimolleen Katharine Lynchille Bostonissa, Massachusettsissa 8. helmikuuta vuonna 1913. Vanhemmat erosivat Bettyn ollessa nuori. Lapsuudessaan Betty alkoi äitinsä kanssa matkustelemaan espanjankielisissä maissa ja Betty oppikin puhumaan espanjaa. Katharine meni uusiin naimisiin ja sen jälkeen he asettuivat asumaan Newtoniin, Massachusettsiin. Bettyn intohimo teatteria kohtaan kasvoi varhaisilla nuoruusvuosillaan. Vuonna 1932 Betty meni opiskelemaan näyttelemistä American Academy of Dramatic Artsiin New York Cityssä, New Yorkissa.

Ura

1930-luku

Betty Field teki ammatillisen näyttelijädebyyttinsä vuonna 1933 näytelmässä The First Mrs. Fraser ja pian sen jälkeen Field sai rooleja monissa eri näytelmissä. Field jopa sai roolin Lontoon West Endin teatterista asti Howard Lindsayn farssissa She Loves Me Not alkuvuodesta 1934. Näytelmän loputtua Field palasi Yhdysvaltoihin, New Yorkiin, missä hän näytteli useissa menestyneissä Broadway-näytelmissä. Hänen Broadway-debyyttinsä oli komedianäytelmässä Page Miss Glory, joka sai ensi-iltansa 27. marraskuuta vuonna 1934, jota esitettiin aina maaliskuuhun 1935 asti 63 esityksen ajan. Hänestä tuli suosittu "nuori tyttö" George Abbottin komedioissa 30-luvulla. Page Miss Gloryn jälkeen hän näytteli muun muassa näytelmissä Three Men on a Horse (1935−1936), Boy Meets Girl (1935−1937), Room Service (1937−1938) ja The Primrose Path (1939). Näytelmistä Room Service ja The Primrose Path Field sai erinomaiset arvostelut.

Kun Paramount Picturesin kykyjenetsijät näkivät Fieldin suorituksen Barbara Pearsonin roolissa näytelmässä What a Life vuonna 1938, Paramountin johtohenkilöt halusivat Fieldin Hollywoodiin näyttelemään roolinsa samannimisessä elokuvaversiossa What a Life, joka sai ensi-iltansa vuonna 1939. Tämä oli myös hänen elokuvadebyyttinsä ja Betty voitti roolistaan National Board of Review -palkinnon vuonna 1940. Studio halusi myös allekirjoittaa Fieldin kanssa seitsenvuotisen sopimuksen. Field teki läpimurtonsa seuraavassa elokuvassaan Hiiriä ja ihmisiä, jonka ohjasi Lewis Milestone. Hiiriä ja ihmisiä sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Hänen roolinsa Mae teki Fieldistä tasokkaan draamanäyttelijän.

1940-luku

Zachary Scott ja Betty Field elokuvan Etelän mies trailerissa vuonna 1945.

Kun Field oli näyttelemässä vuonna 1939 Broadwaylla näytelmässä Ring Two, Betty tapasi näytelmän käsikirjoittajan Elmer Ricen. Pari meni vihille vuonna 1942. Heidän kolme lastaan John Alden, Judith ja Paul esiintyivät pienimuotoisesti äitinsä kanssa lavalla. Betty oli myös pääosassa Ricen kirjoittamissa näytelmissä Flight to the West (1940−1941) ja A New Life (1943), joka oli kirjoitettu erityisesti Bettylle. Flight to the West avattiin Guild Theatressa 30. joulukuuta vuonna 1940. Fieldillä oli naispääosa Hope Talcott Nathanina. Näytelmä siirrettiin Royale Theatreen 4. maaliskuuta vuonna 1941 ja näytelmä suljettiin 26. huhtikuuta 136 esityksen jälkeen. Näytelmää A New Life esitettiin 70 näytöstä Royalessa.

Field teki töitä Hollywoodissa mainekkaiden miesnäyttelijöiden kanssa, kuten Fredric Marchin kanssa Vaarojen laivassa (1940) ja Huomispäivän maailmassa (1944), John Waynen Hämärtää vuorten takana (1941), Robert Cummingsin, Charles Boyerin ja Edward G. Robinsonin Kaikkien rajojen ulkopuolella (1943) ja Joel McCrean The Great Momentissa (1944). Näiden suoritusten yläpuolelle nousee Fieldin suoritus klassikkoelokuvassa Renkaita vedessä (1942), jossa hän näytteli ahdistunutta tytärtä ja insestin uhria Cassandra Toweria. Hänen vastanäyttelijöinään elokuvassa oli Ann Sheridan, Cummings ja tuleva Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan. Renkaita vedessä sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Field teki sen jälkeen kevyen komedian Tarvitaanko aviomiestä?, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Ray Milland.

Field tarkoituksella jätti uusimatta Paramountin sopimuksensa, joka läheni loppuaan vuonna 1945. Vuonna 1945 Field teki laadukkaan suorituksen elokuvassa Etelän mies, jonka jälkeen hän piti pitkän tauon elokuvista. Hän palasi takaisin Broadwaylle, jolloin hän esiintyi arvostetuissa näytelmissä, kuten The Voice of the Turtle (1943−1947) ja aviomiehensä Dream Girl (1945−1946), jonka Rice myös ohjasi. Dream Girlin ensi-ilta oli 14. joulukuuta 1945 ja sitä esitettiin 348 näytöstä. Komedia suljettiin tasan vuotta myöhemmin. Field voitti New York Drama Critics Circle -palkinnon myöhemmin vuonna 1946. Fieldin Hedvig Ibsenin The Wild Duckissa sai myös ylistävää kritiikkiä. Field aloitti televisiotyön vuonna 1948 sarjassa The Philco Television Playhouse jaksossa "Street Scene", jossa hänen roolina oli Rose. Siitä lähtien Field alkoi ottaa tasaisesti vierailurooleja eri sarjoissa.

Betty palasi Paramountille ja elokuviin vuonna 1949, jolloin hän näytteli naispääosaa Alan Laddin kanssa elokuvassa Kohtalokasta valtaa, joka perustui F. Scott Fitzgeraldin romaaniin. Tämän elokuvan piti olla Fieldin elokuvauran kohokohtia, mutta elokuva floppasi ja Fieldin suoritus sai sekalaisia arvosteluja. Field palasi takaisin Broadwaylle jättäen Hollywoodin toistamiseen.

1950-luku

Field edelleen niitti menestystä Broadwaylla näytelmissä, kuten Twelfth Night (1949), The Rat Race (1949−1950), Peter Pan (1950, antoi roolinsa Jean Arthurille), The Fourposter (1951−1952, Field ja Burgess Meredith korvasivat Jessica Tandyn ja Hume Cronynin) ja Ladies of the Corridor (1953).

Field palasi takaisin Hollywoodiin 1950-luvun puolivälissä. Hän oli suuressa sivuosassa romanttisessa draamassa Rakkauden huviretki, joka ilmestyi vuonna 1955. Hänen vastanäyttelijöinään oli Kim Novak ja William Holden. Rakkauden huviretki oli yksi vuoden menestyneimpiä elokuvia ja sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kaksi. Elokuva sai myös neljä BAFTA-ehdokkuutta ja voitti Golden Globen. Field pääsi seuraavaksi näyttelemään Marilyn Monroen kanssa elokuvaan Bussipysäkki, joka sai ensi-iltansa vuonna 1956. Bussipysäkki sai Oscar-, BAFTA- ja Golden Globe-ehdokkuudet. Vuonna 1957 Field näytteli sivuosaa Lana Turnerin tähdittämässä Peyton Place – vihan tyyssija, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja kaksi Golden Globe-ehdokkuutta, mutta ei voittanut näistä yhtäkään. Field oli roolistaan Vihan tyyssijassa ehdolla parhaan naissivuosan Kultaiseen Laureliin vuonna 1958, mutta ei voittanut sitä. Teatterin puolella näytelmät The Seagull, Separate Tables (1956−1957), Waltz of the Toreadors (1958) ja Touch of the Poet (1958−1959) myös korostivat tätä hänen uransa uutta kypsää vaihetta. Vuonna 1959 Field näytteli naissivuosaa elokuvassa Iloinen maankiertäjä.

50-luvulla Field vieraili muiden muassa sarjoissa Se parhaiten nauraa... vuonna 1956, Letter to Loretta vuonna 1956 ja Hallmark Hall of Fame vuonna 1959.

1960-luku

1960-luvulla Field näytteli Elizabeth Taylorin kanssa elokuvassa Ei rahasta (1960), josta Taylor voitti Oscar-palkinnon. Vuonna 1962 hän näytteli klassikkoelokuvassa Alcatrazin vanki yhdessä Burt Lancasterin, Karl Maldenin ja Thelma Ritterin kanssa. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Field piti neljän vuoden tauon elokuvista ja vuonna 1966 hän otti roolin draamasta 7 naista, jossa Field oli yksi niistä seitsemästä naisesta. Hänen vastanäyttelijöinään oli Anne Bancroft, Sue Lyon, Margaret Leighton, Flora Robson ja Mildred Dunnock. Parin vuoden päästä 1968 Field näytteli komediassa Kultakahle, jossa hänen vastanäyttelijänä oli Dean Martin. Samana vuonna hän teki viimeisen elokuvansa rouva Ringermanina Clint Eastwoodin tähdittämä Rautainen Coogan.

Field vieraili 60-luvulla muun muassa televisiosarjoissa Lahjomattomat vuonna 1960, Alfred Hitchcock esittää vuonna 1960, Valtatie 66 vuosina 1960, 1961 ja 1962, Tohtori Ben Casey vuonna 1962 ja Puolustuksella on puheenvuoro vuonna 1964. Teatteriuransa loppuvaiheilla Field näytteli Amanda Wingfieldia näytelmässä The Glass Menagerie (1965) ja Birdie Hubbardia The Little Foxes (1967−1968). Field teki viimeisen teatteriroolinsa vaikeassa Beatrice Hunsdorferin roolissa näytelmässä The Effect of Gamma Rays on Man-in-the-Moon Marigolds vuonna 1971. Samalla hän lopetti koko näyttelijänuransa, joka oli kestänyt 38 vuotta.

Fieldillä olisi ollut räikeä rooli evankelisti Isosiskona Donald Sutherlandin kanssa elokuvassa Heinäsirkat, mutta Field ehti kuolla juuri ennen kuvauksia. Geraldine Page korvattiin rooliin. Elokuva ilmestyi vuonna 1975.

Yksityiselämä ja kuolema

Betty Field Carl Van Vechtenin kuvaamana vuonna 1947.

Yksityiselämä

Yksityiselämässään Field oli naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyivät avioeroon. Field meni ensimmäistä kertaa vihille näytelmäkirjailija Elmer Ricen (1892–1967) kanssa 12. tammikuuta vuonna 1942. Rice kirjoitti vaimolleen useita näytelmiä. He saivat kolme lasta, pojat Johnin ja Paulin sekä tyttären Judithin. Liitto päättyi eroon 14 aviovuoden jälkeen 1956. Toisen liiton Field solmi asianajaja ja kriminologi Edwin J. Lukasin (1902–1973) kanssa maaliskuussa vuonna 1957. He erosivat kymmenen vuotta myöhemmin 1967. Kolmannen ja viimeisen kerran Field meni vihille Raymond Oliveren kanssa 22. maaliskuuta vuonna 1968 ja liitto kesti aina Fieldin kuolemaan asti. Fieldillä oli kolme lapsipuolta Oliveren edellisestä liitosta.

Kuolema

Betty Field kuoli aivoverenvuotoon 60-vuotiaana 13. syyskuuta vuonna 1973 Hyanniksessa, Massachusettsissa. Hänet tuhkattiin ja tuhkat annettiin perheen haltuun.

Filmografia

Elokuvat

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1939	What a Life	What a Life	Barbara Pearson
	Hiiriä ja ihmisiä	Of Mice and Men	Mae
1940	Seventeen	Seventeen	Lola Pratt
	Vaarojen laiva	Victory	Alma
1941	Hämärtää vuorten takana	The Shepherd of the Hills	Sammy Lane
	Blues in the Night	Blues in the Night	Kay Grant
1942	Renkaita vedessä	Kings Row	Cassandra Tower
	Tarvitaanko aviomiestä?	Are Husbands Necessary?	Mary Elizabeth Cugat
1943	Kaikkien rajojen ulkopuolella	Flesh and Fantasy	Henrietta
1944	The Great Moment	The Great Moment	Elizabeth Morton
	Huomispäivän maailma	Tomorrow, the World!	Leona Richards
1945	Etelän mies	The Southerner	Nona Tucker
1949	Kohtalokasta valtaa	The Great Gatsby	Daisy Buchanan
1955	Rakkauden huviretki	Picnic	Flo Owens
1956	Bussipysäkki	Bus Stop	Grace
1957	Peyton Place – vihan tyyssija	Peyton Place	Nellie Cross
1959	Iloinen maankiertäjä	Hound-Dog Man	Cora McKinney
1960	Ei rahasta	BUtterfield 8	Fanny Thurber
1962	Alcatrazin vanki	Birdman of Alcatraz	Stella Johnson
1966	7 naista	7 Women	Florrie Pether
1968	Kultakahle	How to Save a Marriage and Ruin Your Life	Thelma
	Rautainen Coogan	Coogan's Bluff	Ellen Ringerman

Televisio

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Jakson nimi	Rooli
1948	The Philco Television Playhouse	The Philco Television Playhouse	"Street Scene"	Rose
1950	Masterpiece Playhouse	Masterpiece Playhouse	"Six Characters in Search of an Author"	–
	Pulitzer Prize Playhouse	Pulitzer Prize Playhouse	"Abe Lincoln in Illinois"	Mary Todd Lincoln
1951	Somerset Maugham TV Theatre	Somerset Maugham TV Theatre	"Grace"	–
	Cosmopolitan Theatre	Cosmopolitan Theatre	"Incident in the Blizzard"	–
	Lux Video Theatre	Lux Video Theatre	"Local Storm"	Carol
1952	The Web	The Web	"Death Mask"	–
	Robert Montgomery Presents	Robert Montgomery Presents	"See No Evil"	–
	Celanese Theatre	Celanese Theatre	"They Knew What They Wanted"	–
1953	Goodyear Television Playhouse	Goodyear Television Playhouse	"Before I Wake"	–
1954	The Philip Morris Playhouse	The Philip Morris Playhouse	"The Little Stone House"	–
	Goodyear Television Playhouse	Goodyear Television Playhouse	"Game of Hide and Seek"	–
	The Motorola Television Hour	The Motorola Television Hour	"The Sins of the Fathers"	Rita Bell
	Love Story	Love Story	"Shadow Waltz"	–
	The Elgin Hour	The Elgin Hour	"Family Crisis"	Blanche
	Justice	Justice	"Hit and Run"	–
			"The Invader"
1955	Lux Video Theatre	Lux Video Theatre	"The Copperhead"	Martha
1956	Producers' Showcase	Producers' Showcase	"Happy Birthday"	Addie
	Letter to Loretta	Letter to Loretta	"Take Care of My Child"	Frances Palmer
	Se parhaiten nauraa...	General Electric Theater	"The Breach"	Emily Marsden
1957	The Alcoa Hour	The Alcoa Hour	"Ride the Wild Mare"	Marge Mayo
	The Ford Television Theatre	The Ford Television Theatre	"The Lie"	Paula Marchetti
	Kraft Television Theatre	Kraft Television Theatre	"Triumph"	–
1958	Climax!	Climax!	"Scream in Silence"	Calle Bellason
1959	Hallmark Hall of Fame	Hallmark Hall of Fame	"Ah, Wilderness!"	Lily Miller
1960	Lahjomattomat	The Untouchables	"The White Slavers"	Rouva Buchanan
	Alfred Hitchcock esittää	Alfred Hitchcock Presents	"A Very Moral Theft"	Helen
	Play of the Week	Play of the Week	"Uncle Harry"	Hester
	Valtatie 66	Route 66	"The Swan Bed"	Rouva Purcell
1961	Alaston kaupunki	Naked City	"Bullets Cost Too Much"	Rouva Brent
			"A Memory of Crying"	Rouva Kater
	Play of the Week	Play of the Week	"All Summer Long"	Hester
	Valtatie 66	Route 66	"The Mud Nest"	Dorothea Colby
1962	Tohtori Ben Casey	Ben Casey	"And Eve Wore a Veil of Tears"	Anna Olsen
	The Nurses	The Nurses	"The Walls Came Tumbling Down"	Rouva Bower
	Valtatie 66	Route 66	"Across Walnuts and Wine"	Maggie Carter
	Tohtori Kildare	Dr. Kildare	"A Time to Every Purpose"	–
1963	Sam Benedict	Sam Benedict	"Some Fires Die Slowly"	Rouva Stover
	Hitchcock esittää	The Alfred Hitchcock Hour	"The Star Juror"	Jenny Davies
	Kulje tietäni	Going My Way	"Florence, Come Home"	Florence Marlowe
1964	Puolustuksella on puheenvuoro	The Defenders	"A Taste of Ashes"	Janet Novins
1965	O'Brienin jutut	The Trials of O'Brien	"Charlie Has All the Luck"	Martha
1968	The Outsider	The Outsider	"One Long-Stemmed American Beauty"	Emäntä
	Judd, for the Defense	Judd, for the Defense	"Thou Shalt Not Suffer a Witch to Live"	Amelma Road

Teatteri

West End, Lontoo

Vuosi	Näytelmän nimi	Paikka	Rooli	Esityksiä
1934	She Loves Me Not	West End Theatre	?	?

Broadway, New York

Vuosi	Näytelmän nimi	Paikka	Rooli	Esityksiä
1933	The First Mrs. Fraser	(Off-Broadway)	?	?
1934−1935	Page Miss Glory	Mansfield Theatre	Sähketoimittaja	63 esitystä
1935−1936	Three Men on a Horse	Playhouse Theatre	Nuori tyttö	noin 400 esitystä
1935−1937	Boy Meets Girl	Cort Theatre	Nuori tyttö	669 esitystä
1937−1938	Room Service		Hilda Manney	500 esitystä
1937	Angel Island	National Theatre	Eunice	21 esitystä
1938	If I Were You	Mansfield Theatre	Nora	8 esitystä
1938−1939	What a Life	Biltmore Theatre	Barbara Pearson	538 esitystä
1939	The Primrose Path		Clare Wallace	166 esitystä
1939	Ring Two	Henry Miller's Theatre	Rosa Romero	5 esitystä
1940	Two On An Island	Broadhurst Theatre	Mary Ward	22 esitystä
1940−1941	Flight to the West	Guild Theatre / Royale Theatre	Hope Talcott Nathan	136 esitystä
1943	A New Life	Royale Theatre	Edith Charles Cleghorne	70 esitystä
1943−1947	The Voice of the Turtle	Morosco Theatre	Sally Middleton	noin 500 esitystä
1945−1946	Dream Girl	Coronet Theatre	Georgina Allerton	348 esitystä
1949	Twelfth Night	Empire Theatre	?	48 esitystä
1949−1950	The Rat Race	Ethel Barrymore Theatre	Helen Brown	84 esitystä
1950	Peter Pan	Imperial Theatre	Peter Pan	?
1951	Not for Children	Coronet Theatre	Theodora Effington	7 esitystä
1951−1952	The Fourposter	Ethel Barrymore Theatre	Agnes	yli 200 esitystä
1951−1952	The Wild Duck	City Center	Hedvig	15 esitystä
1953	The Ladies of the Corridor	Longacre Theatre	Mildred Tynan	45 esitystä
1955	Festival		Sally Ann Peters	23 esitystä
1956−1957	Separate Tables	Music Box Theatre	?	332 esitystä
1958	The Waltz of the Toreadors	Coronet Theatre	Mademoiselle de St.-Euverte	31 esitystä
1958−1959	A Touch of the Poet	Helen Hayes Theatre	Rouva Deborah Harford	284 esitystä
1959	A Loss of Roses	Eugene O'Neill Theatre	Rouva Helen Baird	25 esitystä
1963	Strange Interlude	Hudson Theatre / Martin Beck Theatre	Rouva Amos Evans	97 esitystä
1965	The Glass Menagerie	Brooks Atkinson Theatre	Amanda Wingfield	175 esitystä
1966	Where's Daddy?	Billy Rose Theatre	Rouva Bigelow	22 esitystä
1967−1968	The Little Foxes	Vivian Beaumont Theatre / Ethel Barrymore Theatre	Birdie Hubbard	100 esitystä
1971	All Over	Martin Beck Theatre	Hoitaja	40 esitystä
	The Effect of Gamma Rays on Man-in-the-Moon Marigolds	Mercer-O'Casey Theatre	Beatrice Hunsdorfer	?

Lähteet

Aiheesta muualla

• Betty Field Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Betty Field Elonetissä.
• Betty Field TCM Movie Databasessa (englanniksi)
• Betty Field Find a Gravessa (englanniksi)
• Field Who's Dated Who -sivustolla (englanniksi)
• Betty Field NNDB:ssä (englanniksi)