Bent-sääntö
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kemiassa Bent-säännön avulla voidaan ennustaa molekyylin välisten atomien sidoskulmien ja -pituuksien välisiä eroja. Sääntö on yleistys, eikä sillä voi määrittää näille tarkkoja arvoja.
Sääntö on: molekyylin spn hybridisoituneen keskusatomin p-orbitaaliluonne kasvaa siihen sitoutuneiden elektronegatiivisimpien atomien tai atomiryhmien (ligandien) suuntaan. Säännön seurauksena elektronegatiivisimpien ligandien väliset sidoskulmat ovat usein pienimpiä,[1][2] ja keskusatomin ja elektropositiivisimpien ligandien väliset sidospituudet lyhyimpiä.[3]
Henry A. Bent keksi säännön 1961 ja sääntö sen vaihtoehtoisessa alkuperäisessä muodossa on: "atominen s-luonne keskittyy orbitaaleilla elektropositiivisten substituenttien suuntaan."[3]
Sääntö toimii yleisemmällä tasolla kuin VSEPR-teoriaan pohjautuvat yleistykset. Bent-sääntö selittää esimerkiksi miksi veden sidoskulma on 104.5°, joka VSEPR-teorian mukaan olisi virheellisesti 109.5°. Bent-sääntöä on siksi esitetty sisällytettäväksi kemian opetukseen.[4]