Antipsykoottiset lääkkeet
psykoosien hoitoon käytettyjä lääkeaineita / From Wikipedia, the free encyclopedia
Neuroleptit ovat hermosolujen eli neuroneiden välistä liikennettä vähentäviä lääkeaineita, joita kutsutaan myös varsinaisiksi rauhoittajiksi (engl. major tranquilizer), antipsykoottisiksi lääkkeiksi tai psykoosilääkkeiksi niiden ensipsykoosia hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Alun perin leikkauspotilaiden nukutuksen yhteydessä sekä pahoinvointilääkkeinä ja antihistamiineina käytetyt neuroleptit korvasivat insuliinin psykoosipotilaiden hoidossa 1960-luvulla[1].
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Keskittyy liiaksi haittavaikutuksiin |
Lääkeaineryhmä: Antipsykootit | |
Seroquel-tabletteja | |
Käyttötarkoitukset | skitsofrenia (virallinen käyttöaihe), kaksisuuntainen mielialahäiriö (VK), dementoituneiden aikuisten ja kehitysvammaisten lasten ja nuorten aggressiot (VK), unettomuus (off label -käyttö), Touretten oireyhtymä (OL), masennus (OL), levottomuus (OL), aggressiivisuus (OL), ahdistuneisuus (OL) |
Antotavat | Oraalinen tai injektio |
ATC-DDD | Ei yhteneväinen, N05:n alaluokissa |
Mekanismi | Lamaavat keskushermostoa vaikuttamalla useisiin välittäjäaineisiin |
Riippuvuus | Fyysinen ja psyykkinen |
Väärinkäyttö | ? |
Neuroleptejä voidaan käyttää lääkeluvan mukaan psykoosipotilaiden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheen hoidon lisäksi muistisairauden aiheuttamasta dementiasta kärsivien aikuisten ja älyllisesti kehitysvammaisten lasten ja nuorten käytösoireiden tilapäiseen hoitoon[2].
Antipsykoottireseptejä kirjoitetaan usein myös muihin kuin viranomaisten myöntämässä lääkeluvassa mainittuihin käyttötarkoituksiin eli niillä hoidetaan käytännössä myös esimerkiksi unettomuutta tai ahdistuneisuutta[3].
Neuroleptien käyttö puolitoistakertaistui Suomessa vuosina 1983–2002[4] ja niiden käyttö on edelleen kasvussa[5]. Vanhukset ovat Suomessa neuroleptien suurin käyttäjäryhmä ja suomalaiset vanhukset nauttivat niitä 2-3 kertaa enemmän kuin muissa pohjoismaissa[5]. Suomen viisi käytetyintä psykoosilääkettä olivat vuonna 2019 olantsapiini, ketiapiini, aripipratsoli, klotsapiini ja risperidoni[6].
Psykoosilääkkeitä käytettiin aluksi vain psykoosia sairastavien hoitoon. Lääkärit alkoivat sittemmin ajamaan psykoosilääkityksen jatkamista pysyvänä ylläpitolääkityksenä niille potilaille, joiden psykoosi oli uusinut useita kertoja. Käytäntö perustui tutkimuksiin, joiden mukaan psykoosilääkityksellä on psykoosia hillitsevän vaikutuksen lisäksi myös psykoosin uusimista vähentävää vaikutusta.[7] Psykoosilääkkeiden ylläpitokäytön psykoosien uusimista estävä vaikutus kestää kuitenkin vain keskimäärin kolme vuotta, minkä jälkeen niistä aiheutuu lähinnä vain työkyvyttömyyttä ja muuta toimintakyvyn heikkenemistä[8][9]. Lisäksi on havaittu, että antipsykoottisella lääkityksellä olevien skitsofreniapotilaiden elämänlaatu on huonompi kuin lääkettä käyttämättömien[10].
Monet saavat psykoosilääkkeistä myös vakavia haittavaikutuksia, jotka voivat altistaa esimerkiksi ennenaikaiselle kuolemalle[11]. Yli vuoden kestävä psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö kiihdyttää muun muassa aivojen luontaista kutistumista keskimäärin yli 40 prosentilla, mikä johtaa älyllisen suorituskyvyn keskimääräistä nopeampaan heikkenemiseen[12]. Suurelle osalle psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy tämän johdosta dementia[13][14][15].
Skitsofreniapotilaiden keskimääräinen elinikä onkin laskenut verrattuna muuhun väestöön ja itsemurhakuolleisuus moninkertaistunut psykoosilääkkeiden käytön yleistyessä niin Suomessa kuin muissakin maissa. Myös somaattisista sairauksista johtuvat kuolemat ovat lisääntyneet ja psykoosipotilaiden yleisimpiä kuolinsyitä ovat ne somaattiset sairaudet, joiden riskiä psykoosilääkkeet lisäävät.[16][17][18][19][20][21]