![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9f/A.Hafez.jpg/640px-A.Hafez.jpg&w=640&q=50)
Abdulhalim Hafiz
From Wikipedia, the free encyclopedia
Abdulhalim Hafiz (21. kesäkuuta 1929 – 30. maaliskuuta 1977) oli egyptiläinen näyttelijä ja laulaja, jolla on edelleen suuri yleisö Lähi-idän maissa. Hänet mainitaan Umm Kulthumin rinnalla yhtenä suurista laulajista. Abdulhalimin lempinimi on "Tumma Satakieli", joka viittaa hänen äänensä väriin.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9f/A.Hafez.jpg/640px-A.Hafez.jpg)
Halim syntyi al-Halawatissa. Hänen oikea nimensä oli Abdulhalim Ali Isma’il Šabana. Hänellä oli kaksi veljeä ja sisar, joiden kanssa hän jäi varhain orvoksi. Isän veli perheineen kasvatti Abdulhalimin ja laittoi hänet Kairon konservatorioon, myöhemmin Teatterimusiikin korkeakouluun, josta Abdulhalim valmistui sekä laulajana että oboistina. Abdulhalim lauloi Kairon musiikkiklubeilla ja tuli jo opiskeluaikanaan suosituksi. Kansallisen radion musiikkiosaston päällikkö Hafiz Abdulwahhab otti Abdulhalimin suojatikseen ja alkoi luoda tälle uraa radiossa ja elokuvassa. Abdulwahhabilta Abdulhalim otti taiteilijanimekseen Hafiz.
Abdulhalim teki nopeassa tahdissa elokuvia, joiden kautta hänen maineensa levisi koko arabiankieliseen maailmaan. Elokuvissa lauluilla oli suuri merkitys: jokaisessa elokuvassa oli 6–8 laulua. Elokuvien juonet kertoivat useimmiten rakkaudesta, menetyksestä ja luottamuksesta, kuten Abdulhalimin laulutkin. Hänen ensimmäinen elokuvansa "Luottamuksen sävel" (Lahn al-wafa’, 1955), oli mallina lukuisille myöhemmillekin. Tässä elokuvassa Abdulhalim esittää lahjakasta laulajaa Galalia, jonka huoltaja on kuuluisa muusikko. Mukana on tyttö, jota esitti omana aikanaan suosittu laulaja Šadiya, joka sotkee miesten suunnitelmat, mutta lopuksi kaikki kääntyy parhain päin. Halimin laulut sijoittuvat elokuvassa sekä teatteriin että yksinäisiin mietiskelyihin; Abdulhalimin kasvot ovat Hollywood-tyyliin hyvin vahvasti esillä koko kankaan mitalla. Juuri tästä elokuvasta on liikkeellä postikortteja, jotka ovat Abdulhalimin ihailijoille kuin pyhäinkuvia.