ranskalainen kirjailija (1840–1902) From Wikipedia, the free encyclopedia
Émile Édouard Charles Antoine Zola [1] (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi)[2] oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja.[2] Zolan teokset innoittivat laajasti Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
| Émile Zola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. huhtikuuta 1840 Pariisi |
| Kuollut | 29. syyskuuta 1902 (62 vuotta) Pariisi |
| Kansalaisuus | Ranskalainen |
| Vanhemmat |
François Zola (isä) Émilie Aubert (äiti) |
| Puoliso | Éléonore-Alexandrine Meley |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | Ranskan kieli |
| Kirjallinen suuntaus | Naturalismi |
| Pääteokset | Thérèse Raquin, Nana |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Zola syntyi Pariisissa ja vietti lapsuutensa Aix-en-Provencessa. Hänen isänsä Francesco Zola oli italialainen insinööri. Isä kuitenkin kuoli Zolan ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Émilie-Aurelie joutui pitämään yksin huolta perheestä. Zola opiskeli Collège Bourbonissa, mutta hän palasi 18-vuotiaana Pariisiin ja ryhtyi opiskelemaan siellä Lycée Saint-Louisissa.[3]
Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Kirja enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
Les Rougon-Macquart -sarjan teokset sijoittuvat ajallisesti Ranskan toiseen keisarikuntaan. Ne tarkastevat Rougonin ja Macquartin sukujen jäseniä viidessä sukupolvessa ja väkivallan, alkoholismin ja seksityön perinnöllisiä vaikutuksia suvun jäsenissä. Zolan naturalistisen tuotannon taustalla on Hippolyte Tainen esittämä miljööteoria, joka korostaa ympäristön ja perimän vaikutusta ihmiseen. Zola pyrki kokeellisen romaanin metodin kautta tarkastelemaan ihmisiä objektiivisesti tietyssä ympäristössä tiettynä ajankohtana.
Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa Dreyfusin tapaukseen liittyvä kirje J’accuse,[2] joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
Kirjoituksensa vuoksi Zola joutui oikeuteen kunnianloukkauksesta syytettynä. Hänet tuomittiin syylliseksi, mutta Zola vältti vankilatuomion pakenemalla Englantiin. Takaisin Ranskaan Zola pääsi kuitenkin palaamaan pian, hallituksen vaihduttua. Suureksi osaksi Zolan ponnistelujen ansiosta Dreyfus armahdettiin vuonna 1899, mutta vasta vuonna 1906 – Zolan jo kuoltua – korkein oikeus kumosi kaikki hänelle langetetut syytökset.
Zola kuoli Pariisissa 29. syyskuuta 1902 häkämyrkytykseen, joka aiheutui tukkeutuneesta savupiipusta. Savupiipun tukkeutumisesta syytettiin Zolan vihamiehiä, mutta todisteita asiasta ei kuitenkaan saatu.[4]
Zola haudattiin Cimetière de Montmartreen Pariisiin, mutta 4. kesäkuuta 1908 hänen jäännöksensä siirrettiin Panthéoniin, Pariisiin.[3]
Zolan varmasti kuuluisin romaani on vuonna 1880 ilmestynyt Nana (suom. 1930), joka on yhdeksäs osa Les Rougon-Macquart -sarjasta. Nanan nimihenkilö, oikealta nimeltään Thérèse, on pariisilainen näyttelijätär ja korkean tason seksityöntekijä, joka saavuttaa suurta menestystä miesten parissa. Nanasta muodostuu teoksen aikana miehiä tuhoava voima, joka imee rikkaimmatkin miehet köyhiksi ja tuhoaa heidän elämänsä.
Zolan romaani Ansa (1903–1904) kuvaa Pariisin työläismaailmaa, ja päähenkilönä on Nanan äiti Gervaise Macquart, miehensä hylkäämä pesijätär. Gervaise saavuttaa ahkeruudellaan ja tarmokkuudellaan hiukan varallisuutta ja pystyy sen avulla perustamaan silitysliikkeen. Gervaise menee myös naimisiin peltiseppä Coupeaun kanssa, ja avioliitto sujuu onnellisissa merkeissä, kunnes aviomies loukkaantuu työtapaturmassa ja heittäytyy juomariksi. Juopottelu ajaa perheen lopulta kuolemaan ja rahattomaan köyhyyteen.
Germinal (1958, myös nimellä Kivihiilenkaivajat, 1915) käsittelee myös työläismaailmaa, tällä kertaa kaivostyöläisiä. Päähenkilönä on Gervaisen nuorin poika Étienne Lantier, joka saapuu etsimään työtä hiilikaivoksesta. Vaikka ajat ovat huonot, Étienne saa työtä ja pian rakastuu erään työläisen tyttäreen. Étiennellä on myös poliittisia pyrkimyksiä, ja hän nousee työläisjoukon johtajaksi lakossa, joka tähtää työläisten olojen parantamiseen. Lakko kuitenkin epäonnistuu, ja Étienne joutuu lähtemään pois menetettyään rakastettunsakin.
Unelma tarkastelee toista sukuhaaraa kuin edellä mainitut teokset, ja sen päähenkilö on orpo tyttö Angélique, jonka lapseton Hubetin koruompelijapariskunta ottaa ottolapsekseen. Väkivallan ja kurjuuden aiheuttamista traumoista huolimatta Angélique osoittautuu ahkeraksi ja erittäin taitavaksi koruompelijaksi, joka ylittää jopa ottovanhempiensa taidot. Hän tuntuu myös syvää vetoa uskontoa ja erityisesti marttyyrejä kohtaan. Angélique rakastuu Félicien-nimiseen paikallisen piispan poikaan, mutta pojan isä ei halua kuullakaan moisesta. Viimein Angélique ja Félicien saavat toisensa, kun Angélique on kuolemaisillaan.
Ihmispeto kertoo Gervaisen toiseksi vanhimmasta pojasta Jacques Lantierista, josta on tullut rautatieinsinööri. Naisten paratiisi (1974, myös nimellä Naisten aarreaitta, 1912) puolestaan kuvaa kulutusyhteiskunnan alkuvaiheita houkutuksia tarjoavan tavaratalon kautta. Les Rougon-Macquart -sarjaan teoksen liittää tavaratalon johtaja Octave Mouret, joka on sukua Ansan Gervaiselle. L'Œuvre (’Taideteos’, 1886) kuvaa boheemia taiteilijaelämää päähenkilönään Gervaisen vanhin poika Claude Lantier.
Raha (1916) on Les Rougon-Macquart -sarjan kolmanneksi viimeinen teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti rahamaailmaa ja sen skandaaleja päähenkilönään Aristide Saccard, Rougon-suvun kolmannen polven edustaja. Sota on romaanisarjan toiseksi viimeinen teos, ja sen päähenkilönä on Ansan Gervaisen veli Jean Macquart, joka palvelee Ranskan armeijassa. Romaanin taustana on vuosina 1870–1871 käyty Ranskan-Preussin sota, jota Zola kuvaa myös novellissaan ”Taistelu myllyn luona” (ks. alla).
Zolan Les Rougon-Macquart -sarjan teoksissa heijastuu vahvana naturalismin korostama rappio: päähenkilöiden osana on usein kuolema tai toiveiden ja pyrkimysten raukeaminen. Toisaalta rappion syynä voi nähdä perinnöllisyyden lisäksi myös yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka mahdollistavat Nanan kaltaisen syöjättären toimimisen, juopottelun tai lakkoon johtavat kurjat olot työväen keskuudessa. Unelmassa tuntuu myös erityisen vahvana kritiikki kirkkoa ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta kohtaan.
Suomalaisille kirjailijoille Zolan naturalistiset romaanit ovat toimineet esikuvina, joita on luettu ja jäljitelty. Esimerkiksi Nana-romaanin on nähty vaikuttaneen vahvasti Ina Langen salanimellä Daniel Sten kirjoittamaan romaaniin Sämre folk (1885), jonka päähenkilö on myös seksityöntekijä. Juhani Ahon Maailman murjoman Junnua taas on verrattu Zolan Ihmispedon Jacques Lantieriin. Minna Canthin Köyhää kansaa taas on rinnastettu Germinaliin, vaikka yhteydet eivät välttämättä ole yhtä selviä kuin aikaisemmin mainituissa teoksissa.
Zolan Les Rougon-Macquart -sarjaan kuulumaton novellikokoelma Kertomuksia (1888) on luonteeltaan jokseenkin samankaltainen kuin hänen muut naturalistiset teoksensa, vaikka perimä ja sukutausta eivät tule esiin niissä. Kokoelman ensimmäinen novelli ”Taistelu myllyn luona” (julkaistu myös yksinään nimellä Rynnäkkö myllyä vastaan, 1906) kertoo myllärintyttären ja hänen rakastettunsa rakkaustarinan, jonka sota traagisesti tuhoaa.
Novelli ”Työnlakkautus” on lyhyt kuvaus nimettömäksi jäävän työttömän työmiehen ja hänen perheensä päivästä. ”Neljä päivää Jean Gourdonin elämästä” puolestaan kuvaa päähenkilön elämää neljän eri vuodenajan kautta; ne tarjoavat hänelle rakkautta ja menetyksen tuskaa. Novelli on julkaistu myös itsenäisenä teoksena nimellä Neljä päivää (1910).
Zolan myöhemmässä tuotannossa naturalismin rinnalle nousee myös symbolistisia sävyjä. Symbolismiin päin kallistuvia romaaneja ovat Les Quatres Evangiles -sarjan teokset, joista on suomennettu romaanit Hedelmällisyys (1905–1906) ja Totuus (1902–1903).
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
