vennää

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *venägä. Cognates include Finnish venäjä and Estonian vene.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋenæː/, [ˈʋe̞nːæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋenæː/, [ˈʋe̞nˑæː]
• Rhymes: -enæː
• Hyphenation: ven‧nää

Noun

vennää

1. (in the plural) Russians
2. (in the singular) Russian language
   • 2021, Kati Kallio, Riho Grünthal, Lasi Saressalo, quoting Olga Filatova, Inkerikot, setot ja vatjalaiset (overall work in Finnish), →ISBN, page 40:

     Ennee sottaa mittää sitä vennään keeltä meil ei olt - kaik oli oman keeli!

     Before the war we didn't have any Russian language - everything was our own language!

Declension

Declension of vennää (type 13/harmaa, no gradation)
	singular	plural
nominative	vennää	vennäät
genitive	vennään	vennäin
partitive	vennäätä	vennäitä
illative	vennäässe	vennäisse
inessive	vennääs	vennäis
elative	vennääst	vennäist
allative	vennäälle	vennäille
adessive	vennääl	vennäil
ablative	vennäält	vennäilt
translative	vennääks	vennäiks
essive	vennäännä, vennään	vennäinnä, vennäin
exessive1)	vennäänt	vennäint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (person): venät
• (language): venät

Derived terms

• vennäänsaapas
• venäkkö
• venästyä

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋenːæː/, [ˈʋe̞nːæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋenːæː/, [ˈʋe̞nːæː]
• Rhymes: -enːæː
• Hyphenation: ven‧nää

Noun

vennää

1. inflection of vennä:
   1. partitive singular
   2. illative singular

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 653