valtuutus

Finnish

Etymology

valtuuttaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑltuːtus/, [ˈʋɑ̝l̪t̪uːt̪us̠]
• Rhymes: -ɑltuːtus
• Syllabification^(key): val‧tuu‧tus

Noun

valtuutus

1. authorization, mandate, empowerment, power of attorney (granting the power to act as the agent of a person or entity; state of having been granted such power)

Declension

Inflection of valtuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		valtuutus	valtuutukset
genitive		valtuutuksen	valtuutusten valtuutuksien
partitive		valtuutusta	valtuutuksia
illative		valtuutukseen	valtuutuksiin
		singular	plural
nominative		valtuutus	valtuutukset
accusative	nom.	valtuutus	valtuutukset
	gen.	valtuutuksen
genitive		valtuutuksen	valtuutusten valtuutuksien
partitive		valtuutusta	valtuutuksia
inessive		valtuutuksessa	valtuutuksissa
elative		valtuutuksesta	valtuutuksista
illative		valtuutukseen	valtuutuksiin
adessive		valtuutuksella	valtuutuksilla
ablative		valtuutukselta	valtuutuksilta
allative		valtuutukselle	valtuutuksille
essive		valtuutuksena	valtuutuksina
translative		valtuutukseksi	valtuutuksiksi
abessive		valtuutuksetta	valtuutuksitta
instructive		—	valtuutuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of valtuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative valtuutukseni valtuutukseni accusative nom. valtuutukseni valtuutukseni gen. valtuutukseni genitive valtuutukseni valtuutusteni valtuutuksieni partitive valtuutustani valtuutuksiani inessive valtuutuksessani valtuutuksissani elative valtuutuksestani valtuutuksistani illative valtuutukseeni valtuutuksiini adessive valtuutuksellani valtuutuksillani ablative valtuutukseltani valtuutuksiltani allative valtuutukselleni valtuutuksilleni essive valtuutuksenani valtuutuksinani translative valtuutuksekseni valtuutuksikseni abessive valtuutuksettani valtuutuksittani instructive — — comitative — valtuutuksineni second-person singular possessor singular plural nominative valtuutuksesi valtuutuksesi accusative nom. valtuutuksesi valtuutuksesi gen. valtuutuksesi genitive valtuutuksesi valtuutustesi valtuutuksiesi partitive valtuutustasi valtuutuksiasi inessive valtuutuksessasi valtuutuksissasi elative valtuutuksestasi valtuutuksistasi illative valtuutukseesi valtuutuksiisi adessive valtuutuksellasi valtuutuksillasi ablative valtuutukseltasi valtuutuksiltasi allative valtuutuksellesi valtuutuksillesi essive valtuutuksenasi valtuutuksinasi translative valtuutukseksesi valtuutuksiksesi abessive valtuutuksettasi valtuutuksittasi instructive — — comitative — valtuutuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative valtuutuksemme valtuutuksemme accusative nom. valtuutuksemme valtuutuksemme gen. valtuutuksemme genitive valtuutuksemme valtuutustemme valtuutuksiemme partitive valtuutustamme valtuutuksiamme inessive valtuutuksessamme valtuutuksissamme elative valtuutuksestamme valtuutuksistamme illative valtuutukseemme valtuutuksiimme adessive valtuutuksellamme valtuutuksillamme ablative valtuutukseltamme valtuutuksiltamme allative valtuutuksellemme valtuutuksillemme essive valtuutuksenamme valtuutuksinamme translative valtuutukseksemme valtuutuksiksemme abessive valtuutuksettamme valtuutuksittamme instructive — — comitative — valtuutuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative valtuutuksenne valtuutuksenne accusative nom. valtuutuksenne valtuutuksenne gen. valtuutuksenne genitive valtuutuksenne valtuutustenne valtuutuksienne partitive valtuutustanne valtuutuksianne inessive valtuutuksessanne valtuutuksissanne elative valtuutuksestanne valtuutuksistanne illative valtuutukseenne valtuutuksiinne adessive valtuutuksellanne valtuutuksillanne ablative valtuutukseltanne valtuutuksiltanne allative valtuutuksellenne valtuutuksillenne essive valtuutuksenanne valtuutuksinanne translative valtuutukseksenne valtuutuksiksenne abessive valtuutuksettanne valtuutuksittanne instructive — — comitative — valtuutuksinenne third-person possessor singular plural nominative valtuutuksensa valtuutuksensa accusative nom. valtuutuksensa valtuutuksensa gen. valtuutuksensa genitive valtuutuksensa valtuutustensa valtuutuksiensa partitive valtuutustaan valtuutustansa valtuutuksiaan valtuutuksiansa inessive valtuutuksessaan valtuutuksessansa valtuutuksissaan valtuutuksissansa elative valtuutuksestaan valtuutuksestansa valtuutuksistaan valtuutuksistansa illative valtuutukseensa valtuutuksiinsa adessive valtuutuksellaan valtuutuksellansa valtuutuksillaan valtuutuksillansa ablative valtuutukseltaan valtuutukseltansa valtuutuksiltaan valtuutuksiltansa allative valtuutukselleen valtuutuksellensa valtuutuksilleen valtuutuksillensa essive valtuutuksenaan valtuutuksenansa valtuutuksinaan valtuutuksinansa translative valtuutuksekseen valtuutukseksensa valtuutuksikseen valtuutuksiksensa abessive valtuutuksettaan valtuutuksettansa valtuutuksittaan valtuutuksittansa instructive — — comitative — valtuutuksineen valtuutuksinensa

Derived terms

compounds

• edunvalvontavaltuutus
• prokuuravaltuutus

 

Further reading

• “valtuutus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04