riehaantua

Finnish

Etymology

rieha +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrie̯hɑːntuɑˣ/, [ˈrie̞̯ɦɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): rie‧haan‧tu‧a

Verb

riehaantua

1. (intransitive) to go wild

Conjugation

Inflection of riehaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehaannun	en riehaannu	1st sing.	olen riehaantunut	en ole riehaantunut
2nd sing.		riehaannut	et riehaannu	2nd sing.	olet riehaantunut	et ole riehaantunut
3rd sing.		riehaantuu	ei riehaannu	3rd sing.	on riehaantunut	ei ole riehaantunut
1st plur.		riehaannumme	emme riehaannu	1st plur.	olemme riehaantuneet	emme ole riehaantuneet
2nd plur.		riehaannutte	ette riehaannu	2nd plur.	olette riehaantuneet	ette ole riehaantuneet
3rd plur.		riehaantuvat	eivät riehaannu	3rd plur.	ovat riehaantuneet	eivät ole riehaantuneet
passive		riehaannutaan	ei riehaannuta	passive	on riehaannuttu	ei ole riehaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehaannuin	en riehaantunut	1st sing.	olin riehaantunut	en ollut riehaantunut
2nd sing.		riehaannuit	et riehaantunut	2nd sing.	olit riehaantunut	et ollut riehaantunut
3rd sing.		riehaantui	ei riehaantunut	3rd sing.	oli riehaantunut	ei ollut riehaantunut
1st plur.		riehaannuimme	emme riehaantuneet	1st plur.	olimme riehaantuneet	emme olleet riehaantuneet
2nd plur.		riehaannuitte	ette riehaantuneet	2nd plur.	olitte riehaantuneet	ette olleet riehaantuneet
3rd plur.		riehaantuivat	eivät riehaantuneet	3rd plur.	olivat riehaantuneet	eivät olleet riehaantuneet
passive		riehaannuttiin	ei riehaannuttu	passive	oli riehaannuttu	ei ollut riehaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehaantuisin	en riehaantuisi	1st sing.	olisin riehaantunut	en olisi riehaantunut
2nd sing.		riehaantuisit	et riehaantuisi	2nd sing.	olisit riehaantunut	et olisi riehaantunut
3rd sing.		riehaantuisi	ei riehaantuisi	3rd sing.	olisi riehaantunut	ei olisi riehaantunut
1st plur.		riehaantuisimme	emme riehaantuisi	1st plur.	olisimme riehaantuneet	emme olisi riehaantuneet
2nd plur.		riehaantuisitte	ette riehaantuisi	2nd plur.	olisitte riehaantuneet	ette olisi riehaantuneet
3rd plur.		riehaantuisivat	eivät riehaantuisi	3rd plur.	olisivat riehaantuneet	eivät olisi riehaantuneet
passive		riehaannuttaisiin	ei riehaannuttaisi	passive	olisi riehaannuttu	ei olisi riehaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riehaannu	älä riehaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riehaantukoon	älköön riehaantuko	3rd sing.	olkoon riehaantunut	älköön olko riehaantunut
1st plur.		riehaantukaamme	älkäämme riehaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riehaantukaa	älkää riehaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riehaantukoot	älkööt riehaantuko	3rd plur.	olkoot riehaantuneet	älkööt olko riehaantuneet
passive		riehaannuttakoon	älköön riehaannuttako	passive	olkoon riehaannuttu	älköön olko riehaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehaantunen	en riehaantune	1st sing.	lienen riehaantunut	en liene riehaantunut
2nd sing.		riehaantunet	et riehaantune	2nd sing.	lienet riehaantunut	et liene riehaantunut
3rd sing.		riehaantunee	ei riehaantune	3rd sing.	lienee riehaantunut	ei liene riehaantunut
1st plur.		riehaantunemme	emme riehaantune	1st plur.	lienemme riehaantuneet	emme liene riehaantuneet
2nd plur.		riehaantunette	ette riehaantune	2nd plur.	lienette riehaantuneet	ette liene riehaantuneet
3rd plur.		riehaantunevat	eivät riehaantune	3rd plur.	lienevät riehaantuneet	eivät liene riehaantuneet
passive		riehaannuttaneen	ei riehaannuttane	passive	lienee riehaannuttu	ei liene riehaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riehaantua		present	riehaantuva	riehaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehaantuakseni riehaantuaksemme 2nd riehaantuaksesi riehaantuaksenne 3rd riehaantuakseen riehaantuaksensa		past	riehaantunut	riehaannuttu
2nd	inessive2	riehaantuessa	riehaannuttaessa	agent4	riehaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehaantuessani riehaantuessamme 2nd riehaantuessasi riehaantuessanne 3rd riehaantuessaan riehaantuessansa		negative	riehaantumaton
	instructive	riehaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	riehaantumassa	—
	elative	riehaantumasta	—
	illative	riehaantumaan	—
	adessive	riehaantumalla	—
	abessive	riehaantumatta	—
	instructive	riehaantuman	riehaannuttaman
4th3	verbal noun	riehaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehaantumaisillani riehaantumaisillamme 2nd riehaantumaisillasi riehaantumaisillanne 3rd riehaantumaisillaan riehaantumaisillansa

Derived terms

• riehaannuttaa

 

Further reading

• “riehaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03