third-person possessor |
|
singular |
plural |
nominative |
monistuksensa |
monistuksensa |
accusative |
nom. |
monistuksensa |
monistuksensa |
gen. |
monistuksensa |
genitive |
monistuksensa |
monistustensa monistuksiensa |
partitive |
monistustaan monistustansa |
monistuksiaan monistuksiansa |
inessive |
monistuksessaan monistuksessansa |
monistuksissaan monistuksissansa |
elative |
monistuksestaan monistuksestansa |
monistuksistaan monistuksistansa |
illative |
monistukseensa |
monistuksiinsa |
adessive |
monistuksellaan monistuksellansa |
monistuksillaan monistuksillansa |
ablative |
monistukseltaan monistukseltansa |
monistuksiltaan monistuksiltansa |
allative |
monistukselleen monistuksellensa |
monistuksilleen monistuksillensa |
essive |
monistuksenaan monistuksenansa |
monistuksinaan monistuksinansa |
translative |
monistuksekseen monistukseksensa |
monistuksikseen monistuksiksensa |
abessive |
monistuksettaan monistuksettansa |
monistuksittaan monistuksittansa |
instructive |
— |
— |
comitative |
— | monistuksineen monistuksinensa |