maailmankausi

Finnish

Etymology

maailman (“of the World”) +‎ kausi (“era, period”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌkɑu̯si/, [ˈmɑ̝ː(ˌ)ilmɑ̝ŋˌkɑ̝u̯s̠i]
• Rhymes: -ɑusi
• Syllabification^(key): maa‧il‧man‧kau‧si

Noun

maailmankausi

1. (geology) era (phase in Earth's development typically lasting hundreds of millions of years; subdivision of eon consisting of several periods)

Declension

Inflection of maailmankausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
nominative		maailmankausi	maailmankaudet
genitive		maailmankauden	maailmankausien
partitive		maailmankautta	maailmankausia
illative		maailmankauteen	maailmankausiin
		singular	plural
nominative		maailmankausi	maailmankaudet
accusative	nom.	maailmankausi	maailmankaudet
	gen.	maailmankauden
genitive		maailmankauden	maailmankausien maailmankautten rare
partitive		maailmankautta	maailmankausia
inessive		maailmankaudessa	maailmankausissa
elative		maailmankaudesta	maailmankausista
illative		maailmankauteen	maailmankausiin
adessive		maailmankaudella	maailmankausilla
ablative		maailmankaudelta	maailmankausilta
allative		maailmankaudelle	maailmankausille
essive		maailmankautena	maailmankausina
translative		maailmankaudeksi	maailmankausiksi
abessive		maailmankaudetta	maailmankausitta
instructive		—	maailmankausin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of maailmankausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative maailmankauteni maailmankauteni accusative nom. maailmankauteni maailmankauteni gen. maailmankauteni genitive maailmankauteni maailmankausieni maailmankautteni rare partitive maailmankauttani maailmankausiani inessive maailmankaudessani maailmankausissani elative maailmankaudestani maailmankausistani illative maailmankauteeni maailmankausiini adessive maailmankaudellani maailmankausillani ablative maailmankaudeltani maailmankausiltani allative maailmankaudelleni maailmankausilleni essive maailmankautenani maailmankausinani translative maailmankaudekseni maailmankausikseni abessive maailmankaudettani maailmankausittani instructive — — comitative — maailmankausineni second-person singular possessor singular plural nominative maailmankautesi maailmankautesi accusative nom. maailmankautesi maailmankautesi gen. maailmankautesi genitive maailmankautesi maailmankausiesi maailmankauttesi rare partitive maailmankauttasi maailmankausiasi inessive maailmankaudessasi maailmankausissasi elative maailmankaudestasi maailmankausistasi illative maailmankauteesi maailmankausiisi adessive maailmankaudellasi maailmankausillasi ablative maailmankaudeltasi maailmankausiltasi allative maailmankaudellesi maailmankausillesi essive maailmankautenasi maailmankausinasi translative maailmankaudeksesi maailmankausiksesi abessive maailmankaudettasi maailmankausittasi instructive — — comitative — maailmankausinesi first-person plural possessor singular plural nominative maailmankautemme maailmankautemme accusative nom. maailmankautemme maailmankautemme gen. maailmankautemme genitive maailmankautemme maailmankausiemme maailmankauttemme rare partitive maailmankauttamme maailmankausiamme inessive maailmankaudessamme maailmankausissamme elative maailmankaudestamme maailmankausistamme illative maailmankauteemme maailmankausiimme adessive maailmankaudellamme maailmankausillamme ablative maailmankaudeltamme maailmankausiltamme allative maailmankaudellemme maailmankausillemme essive maailmankautenamme maailmankausinamme translative maailmankaudeksemme maailmankausiksemme abessive maailmankaudettamme maailmankausittamme instructive — — comitative — maailmankausinemme second-person plural possessor singular plural nominative maailmankautenne maailmankautenne accusative nom. maailmankautenne maailmankautenne gen. maailmankautenne genitive maailmankautenne maailmankausienne maailmankauttenne rare partitive maailmankauttanne maailmankausianne inessive maailmankaudessanne maailmankausissanne elative maailmankaudestanne maailmankausistanne illative maailmankauteenne maailmankausiinne adessive maailmankaudellanne maailmankausillanne ablative maailmankaudeltanne maailmankausiltanne allative maailmankaudellenne maailmankausillenne essive maailmankautenanne maailmankausinanne translative maailmankaudeksenne maailmankausiksenne abessive maailmankaudettanne maailmankausittanne instructive — — comitative — maailmankausinenne third-person possessor singular plural nominative maailmankautensa maailmankautensa accusative nom. maailmankautensa maailmankautensa gen. maailmankautensa genitive maailmankautensa maailmankausiensa maailmankauttensa rare partitive maailmankauttaan maailmankauttansa maailmankausiaan maailmankausiansa inessive maailmankaudessaan maailmankaudessansa maailmankausissaan maailmankausissansa elative maailmankaudestaan maailmankaudestansa maailmankausistaan maailmankausistansa illative maailmankauteensa maailmankausiinsa adessive maailmankaudellaan maailmankaudellansa maailmankausillaan maailmankausillansa ablative maailmankaudeltaan maailmankaudeltansa maailmankausiltaan maailmankausiltansa allative maailmankaudelleen maailmankaudellensa maailmankausilleen maailmankausillensa essive maailmankautenaan maailmankautenansa maailmankausinaan maailmankausinansa translative maailmankaudekseen maailmankaudeksensa maailmankausikseen maailmankausiksensa abessive maailmankaudettaan maailmankaudettansa maailmankausittaan maailmankausittansa instructive — — comitative — maailmankausineen maailmankausinensa

Coordinate terms

• aioni (eon)
• kausi (period)

Further reading

• “maailmankausi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03