karaistua

Finnish

Etymology

karaista +‎ -tua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrɑi̯stuɑˣ/, [ˈkɑ̝rɑ̝i̯s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ka‧rais‧tu‧a

Verb

karaistua

1. (intransitive) to become hardened, to become tougher, to toughen up (of character, personality, etc.)
2. (proscribed) Synonym of karkaistua

Conjugation

Inflection of karaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaistun	en karaistu	1st sing.	olen karaistunut	en ole karaistunut
2nd sing.		karaistut	et karaistu	2nd sing.	olet karaistunut	et ole karaistunut
3rd sing.		karaistuu	ei karaistu	3rd sing.	on karaistunut	ei ole karaistunut
1st plur.		karaistumme	emme karaistu	1st plur.	olemme karaistuneet	emme ole karaistuneet
2nd plur.		karaistutte	ette karaistu	2nd plur.	olette karaistuneet	ette ole karaistuneet
3rd plur.		karaistuvat	eivät karaistu	3rd plur.	ovat karaistuneet	eivät ole karaistuneet
passive		karaistutaan	ei karaistuta	passive	on karaistuttu	ei ole karaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaistuin	en karaistunut	1st sing.	olin karaistunut	en ollut karaistunut
2nd sing.		karaistuit	et karaistunut	2nd sing.	olit karaistunut	et ollut karaistunut
3rd sing.		karaistui	ei karaistunut	3rd sing.	oli karaistunut	ei ollut karaistunut
1st plur.		karaistuimme	emme karaistuneet	1st plur.	olimme karaistuneet	emme olleet karaistuneet
2nd plur.		karaistuitte	ette karaistuneet	2nd plur.	olitte karaistuneet	ette olleet karaistuneet
3rd plur.		karaistuivat	eivät karaistuneet	3rd plur.	olivat karaistuneet	eivät olleet karaistuneet
passive		karaistuttiin	ei karaistuttu	passive	oli karaistuttu	ei ollut karaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaistuisin	en karaistuisi	1st sing.	olisin karaistunut	en olisi karaistunut
2nd sing.		karaistuisit	et karaistuisi	2nd sing.	olisit karaistunut	et olisi karaistunut
3rd sing.		karaistuisi	ei karaistuisi	3rd sing.	olisi karaistunut	ei olisi karaistunut
1st plur.		karaistuisimme	emme karaistuisi	1st plur.	olisimme karaistuneet	emme olisi karaistuneet
2nd plur.		karaistuisitte	ette karaistuisi	2nd plur.	olisitte karaistuneet	ette olisi karaistuneet
3rd plur.		karaistuisivat	eivät karaistuisi	3rd plur.	olisivat karaistuneet	eivät olisi karaistuneet
passive		karaistuttaisiin	ei karaistuttaisi	passive	olisi karaistuttu	ei olisi karaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		karaistu	älä karaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		karaistukoon	älköön karaistuko	3rd sing.	olkoon karaistunut	älköön olko karaistunut
1st plur.		karaistukaamme	älkäämme karaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		karaistukaa	älkää karaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		karaistukoot	älkööt karaistuko	3rd plur.	olkoot karaistuneet	älkööt olko karaistuneet
passive		karaistuttakoon	älköön karaistuttako	passive	olkoon karaistuttu	älköön olko karaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karaistunen	en karaistune	1st sing.	lienen karaistunut	en liene karaistunut
2nd sing.		karaistunet	et karaistune	2nd sing.	lienet karaistunut	et liene karaistunut
3rd sing.		karaistunee	ei karaistune	3rd sing.	lienee karaistunut	ei liene karaistunut
1st plur.		karaistunemme	emme karaistune	1st plur.	lienemme karaistuneet	emme liene karaistuneet
2nd plur.		karaistunette	ette karaistune	2nd plur.	lienette karaistuneet	ette liene karaistuneet
3rd plur.		karaistunevat	eivät karaistune	3rd plur.	lienevät karaistuneet	eivät liene karaistuneet
passive		karaistuttaneen	ei karaistuttane	passive	lienee karaistuttu	ei liene karaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		karaistua		present	karaistuva	karaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaistuakseni karaistuaksemme 2nd karaistuaksesi karaistuaksenne 3rd karaistuakseen karaistuaksensa		past	karaistunut	karaistuttu
2nd	inessive2	karaistuessa	karaistuttaessa	agent4	karaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaistuessani karaistuessamme 2nd karaistuessasi karaistuessanne 3rd karaistuessaan karaistuessansa		negative	karaistumaton
	instructive	karaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	karaistumassa	—
	elative	karaistumasta	—
	illative	karaistumaan	—
	adessive	karaistumalla	—
	abessive	karaistumatta	—
	instructive	karaistuman	karaistuttaman
4th3	verbal noun	karaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karaistumaisillani karaistumaisillamme 2nd karaistumaisillasi karaistumaisillanne 3rd karaistumaisillaan karaistumaisillansa

Related terms

• karkaistua

Further reading

• “karaistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aristukaa, raikastua, raukaista