desideratiivi

Finnish

Etymology

Internationalism (see English desiderative), ultimately from Latin dēsīderātīvus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdesiderɑtiːʋi/, [ˈde̞s̠ide̞rɑ̝ˌt̪iːʋi]
• Rhymes: -iːʋi
• Syllabification^(key): de‧si‧de‧ra‧tii‧vi

Noun

desideratiivi

1. (grammar) desiderative (verbal mood that has the meaning of wanting to do something)

Declension

Inflection of desideratiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		desideratiivi	desideratiivit
genitive		desideratiivin	desideratiivien
partitive		desideratiiviä	desideratiivejä
illative		desideratiiviin	desideratiiveihin
		singular	plural
nominative		desideratiivi	desideratiivit
accusative	nom.	desideratiivi	desideratiivit
	gen.	desideratiivin
genitive		desideratiivin	desideratiivien
partitive		desideratiiviä	desideratiivejä
inessive		desideratiivissä	desideratiiveissä
elative		desideratiivistä	desideratiiveistä
illative		desideratiiviin	desideratiiveihin
adessive		desideratiivillä	desideratiiveillä
ablative		desideratiiviltä	desideratiiveiltä
allative		desideratiiville	desideratiiveille
essive		desideratiivinä	desideratiiveinä
translative		desideratiiviksi	desideratiiveiksi
abessive		desideratiivittä	desideratiiveittä
instructive		—	desideratiivein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of desideratiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative desideratiivini desideratiivini accusative nom. desideratiivini desideratiivini gen. desideratiivini genitive desideratiivini desideratiivieni partitive desideratiiviäni desideratiivejäni inessive desideratiivissäni desideratiiveissäni elative desideratiivistäni desideratiiveistäni illative desideratiiviini desideratiiveihini adessive desideratiivilläni desideratiiveilläni ablative desideratiiviltäni desideratiiveiltäni allative desideratiivilleni desideratiiveilleni essive desideratiivinäni desideratiiveinäni translative desideratiivikseni desideratiiveikseni abessive desideratiivittäni desideratiiveittäni instructive — — comitative — desideratiiveineni second-person singular possessor singular plural nominative desideratiivisi desideratiivisi accusative nom. desideratiivisi desideratiivisi gen. desideratiivisi genitive desideratiivisi desideratiiviesi partitive desideratiiviäsi desideratiivejäsi inessive desideratiivissäsi desideratiiveissäsi elative desideratiivistäsi desideratiiveistäsi illative desideratiiviisi desideratiiveihisi adessive desideratiivilläsi desideratiiveilläsi ablative desideratiiviltäsi desideratiiveiltäsi allative desideratiivillesi desideratiiveillesi essive desideratiivinäsi desideratiiveinäsi translative desideratiiviksesi desideratiiveiksesi abessive desideratiivittäsi desideratiiveittäsi instructive — — comitative — desideratiiveinesi first-person plural possessor singular plural nominative desideratiivimme desideratiivimme accusative nom. desideratiivimme desideratiivimme gen. desideratiivimme genitive desideratiivimme desideratiiviemme partitive desideratiiviämme desideratiivejämme inessive desideratiivissämme desideratiiveissämme elative desideratiivistämme desideratiiveistämme illative desideratiiviimme desideratiiveihimme adessive desideratiivillämme desideratiiveillämme ablative desideratiiviltämme desideratiiveiltämme allative desideratiivillemme desideratiiveillemme essive desideratiivinämme desideratiiveinämme translative desideratiiviksemme desideratiiveiksemme abessive desideratiivittämme desideratiiveittämme instructive — — comitative — desideratiiveinemme second-person plural possessor singular plural nominative desideratiivinne desideratiivinne accusative nom. desideratiivinne desideratiivinne gen. desideratiivinne genitive desideratiivinne desideratiivienne partitive desideratiiviänne desideratiivejänne inessive desideratiivissänne desideratiiveissänne elative desideratiivistänne desideratiiveistänne illative desideratiiviinne desideratiiveihinne adessive desideratiivillänne desideratiiveillänne ablative desideratiiviltänne desideratiiveiltänne allative desideratiivillenne desideratiiveillenne essive desideratiivinänne desideratiiveinänne translative desideratiiviksenne desideratiiveiksenne abessive desideratiivittänne desideratiiveittänne instructive — — comitative — desideratiiveinenne third-person possessor singular plural nominative desideratiivinsä desideratiivinsä accusative nom. desideratiivinsä desideratiivinsä gen. desideratiivinsä genitive desideratiivinsä desideratiiviensä partitive desideratiiviään desideratiiviänsä desideratiivejään desideratiivejänsä inessive desideratiivissään desideratiivissänsä desideratiiveissään desideratiiveissänsä elative desideratiivistään desideratiivistänsä desideratiiveistään desideratiiveistänsä illative desideratiiviinsä desideratiiveihinsä adessive desideratiivillään desideratiivillänsä desideratiiveillään desideratiiveillänsä ablative desideratiiviltään desideratiiviltänsä desideratiiveiltään desideratiiveiltänsä allative desideratiivilleen desideratiivillensä desideratiiveilleen desideratiiveillensä essive desideratiivinään desideratiivinänsä desideratiiveinään desideratiiveinänsä translative desideratiivikseen desideratiiviksensä desideratiiveikseen desideratiiveiksensä abessive desideratiivittään desideratiivittänsä desideratiiveittään desideratiiveittänsä instructive — — comitative — desideratiiveineen desideratiiveinensä