aikavalotus

Finnish

Etymology

aika +‎ valotus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑˌʋɑlotus/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝ˌʋɑ̝lo̞t̪us̠]
• Rhymes: -ɑlotus
• Syllabification^(key): ai‧ka‧va‧lo‧tus

Noun

aikavalotus

1. (photography) time exposure (exposure made by leaving a camera's shutter open for a period greater than a fraction of a second)

Declension

Inflection of aikavalotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		aikavalotus	aikavalotukset
genitive		aikavalotuksen	aikavalotusten aikavalotuksien
partitive		aikavalotusta	aikavalotuksia
illative		aikavalotukseen	aikavalotuksiin
		singular	plural
nominative		aikavalotus	aikavalotukset
accusative	nom.	aikavalotus	aikavalotukset
	gen.	aikavalotuksen
genitive		aikavalotuksen	aikavalotusten aikavalotuksien
partitive		aikavalotusta	aikavalotuksia
inessive		aikavalotuksessa	aikavalotuksissa
elative		aikavalotuksesta	aikavalotuksista
illative		aikavalotukseen	aikavalotuksiin
adessive		aikavalotuksella	aikavalotuksilla
ablative		aikavalotukselta	aikavalotuksilta
allative		aikavalotukselle	aikavalotuksille
essive		aikavalotuksena	aikavalotuksina
translative		aikavalotukseksi	aikavalotuksiksi
abessive		aikavalotuksetta	aikavalotuksitta
instructive		—	aikavalotuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aikavalotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative aikavalotukseni aikavalotukseni accusative nom. aikavalotukseni aikavalotukseni gen. aikavalotukseni genitive aikavalotukseni aikavalotusteni aikavalotuksieni partitive aikavalotustani aikavalotuksiani inessive aikavalotuksessani aikavalotuksissani elative aikavalotuksestani aikavalotuksistani illative aikavalotukseeni aikavalotuksiini adessive aikavalotuksellani aikavalotuksillani ablative aikavalotukseltani aikavalotuksiltani allative aikavalotukselleni aikavalotuksilleni essive aikavalotuksenani aikavalotuksinani translative aikavalotuksekseni aikavalotuksikseni abessive aikavalotuksettani aikavalotuksittani instructive — — comitative — aikavalotuksineni second-person singular possessor singular plural nominative aikavalotuksesi aikavalotuksesi accusative nom. aikavalotuksesi aikavalotuksesi gen. aikavalotuksesi genitive aikavalotuksesi aikavalotustesi aikavalotuksiesi partitive aikavalotustasi aikavalotuksiasi inessive aikavalotuksessasi aikavalotuksissasi elative aikavalotuksestasi aikavalotuksistasi illative aikavalotukseesi aikavalotuksiisi adessive aikavalotuksellasi aikavalotuksillasi ablative aikavalotukseltasi aikavalotuksiltasi allative aikavalotuksellesi aikavalotuksillesi essive aikavalotuksenasi aikavalotuksinasi translative aikavalotukseksesi aikavalotuksiksesi abessive aikavalotuksettasi aikavalotuksittasi instructive — — comitative — aikavalotuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative aikavalotuksemme aikavalotuksemme accusative nom. aikavalotuksemme aikavalotuksemme gen. aikavalotuksemme genitive aikavalotuksemme aikavalotustemme aikavalotuksiemme partitive aikavalotustamme aikavalotuksiamme inessive aikavalotuksessamme aikavalotuksissamme elative aikavalotuksestamme aikavalotuksistamme illative aikavalotukseemme aikavalotuksiimme adessive aikavalotuksellamme aikavalotuksillamme ablative aikavalotukseltamme aikavalotuksiltamme allative aikavalotuksellemme aikavalotuksillemme essive aikavalotuksenamme aikavalotuksinamme translative aikavalotukseksemme aikavalotuksiksemme abessive aikavalotuksettamme aikavalotuksittamme instructive — — comitative — aikavalotuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative aikavalotuksenne aikavalotuksenne accusative nom. aikavalotuksenne aikavalotuksenne gen. aikavalotuksenne genitive aikavalotuksenne aikavalotustenne aikavalotuksienne partitive aikavalotustanne aikavalotuksianne inessive aikavalotuksessanne aikavalotuksissanne elative aikavalotuksestanne aikavalotuksistanne illative aikavalotukseenne aikavalotuksiinne adessive aikavalotuksellanne aikavalotuksillanne ablative aikavalotukseltanne aikavalotuksiltanne allative aikavalotuksellenne aikavalotuksillenne essive aikavalotuksenanne aikavalotuksinanne translative aikavalotukseksenne aikavalotuksiksenne abessive aikavalotuksettanne aikavalotuksittanne instructive — — comitative — aikavalotuksinenne third-person possessor singular plural nominative aikavalotuksensa aikavalotuksensa accusative nom. aikavalotuksensa aikavalotuksensa gen. aikavalotuksensa genitive aikavalotuksensa aikavalotustensa aikavalotuksiensa partitive aikavalotustaan aikavalotustansa aikavalotuksiaan aikavalotuksiansa inessive aikavalotuksessaan aikavalotuksessansa aikavalotuksissaan aikavalotuksissansa elative aikavalotuksestaan aikavalotuksestansa aikavalotuksistaan aikavalotuksistansa illative aikavalotukseensa aikavalotuksiinsa adessive aikavalotuksellaan aikavalotuksellansa aikavalotuksillaan aikavalotuksillansa ablative aikavalotukseltaan aikavalotukseltansa aikavalotuksiltaan aikavalotuksiltansa allative aikavalotukselleen aikavalotuksellensa aikavalotuksilleen aikavalotuksillensa essive aikavalotuksenaan aikavalotuksenansa aikavalotuksinaan aikavalotuksinansa translative aikavalotuksekseen aikavalotukseksensa aikavalotuksikseen aikavalotuksiksensa abessive aikavalotuksettaan aikavalotuksettansa aikavalotuksittaan aikavalotuksittansa instructive — — comitative — aikavalotuksineen aikavalotuksinensa

Further reading

• “aikavalotus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• valotusaika