Ålänningens sång

Ålänningens sång
English: 'Song of the Ålander'
	Ålands flagga
	Regional anthem of Åland
Also known as	"Ahvenanmaalaisten laulu"
Lyrics	John Grandell
Music	Johan Fridolf Hagfors
Adopted	1922
Audio sample
	Instrumental rendition in E-flat major file; help;

"Ålänningens sång" ('Song of the Ålander') is the official regional anthem of Åland, an autonomous Swedish-speaking province of Finland. Adopted in 1922, the anthem's lyrics were written by John Grandell, and the music was composed by Johan Fridolf Hagfors. The song was first performed during the song festival in Mariehamn 1922. In Åland, the song is mostly sung on Midsummer's Eve and on Åland's Autonomy Day on 9 June. The song originally had four verses, but the third verse has been omitted for a long time when the song is sung and often when it appears in print.

Quick Facts English: 'Song of the Ålander', Also known as ...

Close

Swedish original^[1]^[2]	IPA transcription^[a]
Landet med tusende öar och skär, danat ur havsvågors sköte. Åland, vårt Åland, vår hembygd det är. Dig går vår längtan till möte! Forngravars kummel i hängbjörkars skygd tälja din tusenårs saga. Aldrig förgäta vi fädernas bygd, 𝄆 vart vi i fjärrled än draga. 𝄇 Skönt är vårt Åland när fjärdar och sund blåna i vårljusa dagar, ljuvt är att vandra i skog och i lund, i strändernas blommande hagar. Midsommarstången mot aftonröd sky reses av villiga händer, ytterst i utskärens fiskareby 𝄆 ungdomen vårdkasar tänder. 𝄇 Skönt är vårt Åland när vågsvallet yr högt mot de mäktiga stupen när under stjärnhimlen kyrkfolket styr över de islagda djupen. Ryter än stormen, i stugornas ro spinnrocken sjunger sin visa minnet av barndomens hägnande bo 𝄆 sönerna lyckligast prisa. 𝄇 Aldrig har åländska kvinnor och män svikit sin stam och dess ära; ofärd oss hotat, men segervisst än frihetens arvsrätt vi bära. Högt skall det klinga, vårt svenska språk, tala med manande stämma, lysa vår väg som en flammande båk, 𝄆 visa var vi äro hemma. 𝄇	[ˈlanː.dɛt meː(d) ˈtʉː.sɛn.dɛ ˈøː.ar ɔ(kː) ɧæːr] [ˈdɑː.nat ʉːr ˈhɑːvs.voː.ɡɔʂː ˈɧøː.tɛ] [ˈoː.lɑnd voːrt ˈoː.lɑnd voːr ˈhɛm.bʏɡːd deː(t) æːr] [d(ɛ)i ɡoːr voːr ˈlɛŋ.tan tɪl ˈmøː.tɛ ‖] [ˈfuːɳ.ɡrɑː.vaʂː ˈkʉm.mɛl iː ˈhɛŋː.bjœːrː.kaʂː ɧʏɡːd] [ˈtɛlː.ja dɪn ˈtʉː.sɛ.nɔʂː ˈsɑː.ga] [ˈal.dri fœr.ˈjɛː.ta viː ˈfɛː.dər.nas bʏɡːd] 𝄆 [ˈvart viː iː ˈfjæːr.leːd ɛnː ˈdrɑː.ga ‖] 𝄇 [ɧœnt æːr voːrt ˈoː.lɑnd næːr ˈfjæːr.dar ɔ(kː) sɵnd] [ˈbloː.na iː ˈvoːrl.jʉː.sa ˈdɑː.gar] [jʉvt æːr atː ˈvan.dra iː skuːɡ ɔ(kː) iː lɵnd] [iː ˈstrɛn.dər.nas ˈblʊm.man.dɛ ˈhɑː.gar ‖] [ˈmiːd.sɔm.mar.ˌstɔŋ.ɛn muːt ˈaf.ton.røːd ɧyː] [ˈreː.sɛs ɑːv ˈvil.li.ga ˈhɛn.dər] [ˈʏt.tɛʂːt iː ˈʉːt.ɧæː.rɛns ˈfis.ka.rɛ.ˌbʏ] 𝄆 [ˈʉŋ.doː.mɛn ˈvoːrd.kɑː.sar ˈtɛn.dər ‖] 𝄇 [ɧœnt æːr voːrt ˈoː.lɑnd næːr ˈvoːɡs.val.lɛt yːr] [hœgt muːt diː ˈmɛk.ti.ga ˈstʉː.pən] [næːr ˈɵn.dɛr ˈɧæːɳ.him.lɛn ˈkʏrk.fɔl.kɛt styːr] [ˈøː.vær diː ˈis.lɑːɡ.da ˈjʉː.pən ‖] [ˈrʏː.tər ɛnː ˈstɔr.mən iː ˈstʉː.goː.ɳas roː] [ˈspɪnː.rɔk.kɛn ˈɧɵŋː.ɛr sɪn ˈviː.sa] [ˈmin.nɛt ɑːv ˈbɑːɳ.doː.məns ˈhɛŋ.nan.dɛ buː] 𝄆 [ˈsøː.nɛr.na ˈlʏkː.li.ɡast ˈpriː.sa ‖] 𝄇 [ˈal.dri(g) hɑːr ˈoː.lɛnd.ska ˈkvin.nʊr ɔ(kː) mɛn] [ˈsviː.kɪt sɪn stam ɔ(kː) dɛs ˈæː.ra] [ˈoː.fɛːrd ɔs ˈhoː.tat mɛn ˈseːɡɛr.vɪst ɛnː] [ˈfriː.heː.tɛns ˈarvs.rɛtː viː ˈbæː.ra ‖] [hœgt skal deː(t) ˈkliŋː.a voːrt ˈsvɛn.ska sproːk] [ˈtɑː.la meː(d) ˈmɑː.nan.dɛ ˈstɛm.ma] [ˈlʏː.sa voːr vɛːɡ sɔm ɛnː ˈflam.man.dɛ boːk] 𝄆 [ˈviː.sa vɑːr viː ˈæː.roː ˈhɛm.ma ‖] 𝄇
Finnish translation^{[citation needed]}	English translation
Tuhannen saaren ja luodon maa, Syntynyt syvältä aaltojen alta Meidän Ahvenanmaa, kotimme se on Me kaipaamme tavata. Muinaisia hautoja koivujen alla Kertoo tuhannen vuoden historiastamme Emme koskaan unohda isiemme maata 𝄆 Ei ole väliä minne menemme. 𝄇 Ihana on Ahvenanmaamme lahdilla ja salmilla Tule siniseksi kevään kirkkaina päivinä On ihana vaeltaa metsässä ja lehdessä Ranniememme kukkaisilla pelloilla. Juhannusauvasta illan punaiselle taivaalle Nostetaan halukkailla käsillä Kauimpana kalastajakylässä 𝄆 Nuoret sytyttävät majakat. 𝄇 Ihana on Ahvenanmaamme, kun aaltojen vaahto pyörii mahtavaa jyrää vasten Kun kirkon ihmiset ohjaavat tähtien alle Meren jäisten syvyyksien yli. Jopa myrskyn pauhuessa mökkien rauhassa Pyörivän pyörän laulu lauletaan Muisto rakastavasta lapsuudesta on 𝄆 Pojat ylistivät onnellisesti. 𝄇 Älä koskaan ole Ahvenanmaan naisia ja miehiä Heittäkää heimonsa kunnia alas Sodankäynti uhkasi meitä, mutta voitollisesti Meillä on vapauden perintö. Äänekkäästi se kuulostaa, ruotsin kielemme Kutsuvalla äänellä puhuttu Valaise polkumme kuin liekkien merkintä 𝄆 Näytä meille, mihin kuulumme. 𝄇	Land of thousand islands and skerries Born from deep beneath the waves, Åland, our Åland, our home it is Thee we long to meet. Ancient graves beneath the birches Tell of our thousand-year history, Our forebears' land we shall never forget 𝄆 No matter whither we will get. 𝄇 Lovely is our Åland when straits and bays Become blue in the bright spring days, 'Tis delightful to wander in forest and grove In flowered fields of our shores and cove. Midsummer pole to evening red sky By willing hands raised high, In skerry village far and about 𝄆 Lit are beacons by the young scout. 𝄇 Lovely is our Åland when froths of waves Whirl 'gainst mighty precipice blades, When the church folks steer beneath the stars Over the icy depths of waters. Even when storms in cottages' peace roar The airs of spinning wheels soar, In memory of loving childhood 𝄆 Thy children in gleeful praise stood. 𝄇 Never have Ålandic women and men Let down the worth of their nation, Warfare threatened us, yet gloriously Freedom's heritage we carry. Let our Swedish language be ablare Spoken with voice urging and yare, Like a buoy of flames may our path prolong 𝄆 To show us where we belong. 𝄇

Swedish original^[1]^[2]	IPA transcription^[a]
Landet med tusende öar och skär, danat ur havsvågors sköte. Åland, vårt Åland, vår hembygd det är. Dig går vår längtan till möte! Forngravars kummel i hängbjörkars skygd tälja din tusenårs saga. Aldrig förgäta vi fädernas bygd, 𝄆 vart vi i fjärrled än draga. 𝄇 Skönt är vårt Åland när fjärdar och sund blåna i vårljusa dagar, ljuvt är att vandra i skog och i lund, i strändernas blommande hagar. Midsommarstången mot aftonröd sky reses av villiga händer, ytterst i utskärens fiskareby 𝄆 ungdomen vårdkasar tänder. 𝄇 Skönt är vårt Åland när vågsvallet yr högt mot de mäktiga stupen när under stjärnhimlen kyrkfolket styr över de islagda djupen. Ryter än stormen, i stugornas ro spinnrocken sjunger sin visa minnet av barndomens hägnande bo 𝄆 sönerna lyckligast prisa. 𝄇 Aldrig har åländska kvinnor och män svikit sin stam och dess ära; ofärd oss hotat, men segervisst än frihetens arvsrätt vi bära. Högt skall det klinga, vårt svenska språk, tala med manande stämma, lysa vår väg som en flammande båk, 𝄆 visa var vi äro hemma. 𝄇	[ˈlanː.dɛt meː(d) ˈtʉː.sɛn.dɛ ˈøː.ar ɔ(kː) ɧæːr] [ˈdɑː.nat ʉːr ˈhɑːvs.voː.ɡɔʂː ˈɧøː.tɛ] [ˈoː.lɑnd voːrt ˈoː.lɑnd voːr ˈhɛm.bʏɡːd deː(t) æːr] [d(ɛ)i ɡoːr voːr ˈlɛŋ.tan tɪl ˈmøː.tɛ ‖] [ˈfuːɳ.ɡrɑː.vaʂː ˈkʉm.mɛl iː ˈhɛŋː.bjœːrː.kaʂː ɧʏɡːd] [ˈtɛlː.ja dɪn ˈtʉː.sɛ.nɔʂː ˈsɑː.ga] [ˈal.dri fœr.ˈjɛː.ta viː ˈfɛː.dər.nas bʏɡːd] 𝄆 [ˈvart viː iː ˈfjæːr.leːd ɛnː ˈdrɑː.ga ‖] 𝄇 [ɧœnt æːr voːrt ˈoː.lɑnd næːr ˈfjæːr.dar ɔ(kː) sɵnd] [ˈbloː.na iː ˈvoːrl.jʉː.sa ˈdɑː.gar] [jʉvt æːr atː ˈvan.dra iː skuːɡ ɔ(kː) iː lɵnd] [iː ˈstrɛn.dər.nas ˈblʊm.man.dɛ ˈhɑː.gar ‖] [ˈmiːd.sɔm.mar.ˌstɔŋ.ɛn muːt ˈaf.ton.røːd ɧyː] [ˈreː.sɛs ɑːv ˈvil.li.ga ˈhɛn.dər] [ˈʏt.tɛʂːt iː ˈʉːt.ɧæː.rɛns ˈfis.ka.rɛ.ˌbʏ] 𝄆 [ˈʉŋ.doː.mɛn ˈvoːrd.kɑː.sar ˈtɛn.dər ‖] 𝄇 [ɧœnt æːr voːrt ˈoː.lɑnd næːr ˈvoːɡs.val.lɛt yːr] [hœgt muːt diː ˈmɛk.ti.ga ˈstʉː.pən] [næːr ˈɵn.dɛr ˈɧæːɳ.him.lɛn ˈkʏrk.fɔl.kɛt styːr] [ˈøː.vær diː ˈis.lɑːɡ.da ˈjʉː.pən ‖] [ˈrʏː.tər ɛnː ˈstɔr.mən iː ˈstʉː.goː.ɳas roː] [ˈspɪnː.rɔk.kɛn ˈɧɵŋː.ɛr sɪn ˈviː.sa] [ˈmin.nɛt ɑːv ˈbɑːɳ.doː.məns ˈhɛŋ.nan.dɛ buː] 𝄆 [ˈsøː.nɛr.na ˈlʏkː.li.ɡast ˈpriː.sa ‖] 𝄇 [ˈal.dri(g) hɑːr ˈoː.lɛnd.ska ˈkvin.nʊr ɔ(kː) mɛn] [ˈsviː.kɪt sɪn stam ɔ(kː) dɛs ˈæː.ra] [ˈoː.fɛːrd ɔs ˈhoː.tat mɛn ˈseːɡɛr.vɪst ɛnː] [ˈfriː.heː.tɛns ˈarvs.rɛtː viː ˈbæː.ra ‖] [hœgt skal deː(t) ˈkliŋː.a voːrt ˈsvɛn.ska sproːk] [ˈtɑː.la meː(d) ˈmɑː.nan.dɛ ˈstɛm.ma] [ˈlʏː.sa voːr vɛːɡ sɔm ɛnː ˈflam.man.dɛ boːk] 𝄆 [ˈviː.sa vɑːr viː ˈæː.roː ˈhɛm.ma ‖] 𝄇
Finnish translation^{[citation needed]}	English translation
Tuhannen saaren ja luodon maa, Syntynyt syvältä aaltojen alta Meidän Ahvenanmaa, kotimme se on Me kaipaamme tavata. Muinaisia hautoja koivujen alla Kertoo tuhannen vuoden historiastamme Emme koskaan unohda isiemme maata 𝄆 Ei ole väliä minne menemme. 𝄇 Ihana on Ahvenanmaamme lahdilla ja salmilla Tule siniseksi kevään kirkkaina päivinä On ihana vaeltaa metsässä ja lehdessä Ranniememme kukkaisilla pelloilla. Juhannusauvasta illan punaiselle taivaalle Nostetaan halukkailla käsillä Kauimpana kalastajakylässä 𝄆 Nuoret sytyttävät majakat. 𝄇 Ihana on Ahvenanmaamme, kun aaltojen vaahto pyörii mahtavaa jyrää vasten Kun kirkon ihmiset ohjaavat tähtien alle Meren jäisten syvyyksien yli. Jopa myrskyn pauhuessa mökkien rauhassa Pyörivän pyörän laulu lauletaan Muisto rakastavasta lapsuudesta on 𝄆 Pojat ylistivät onnellisesti. 𝄇 Älä koskaan ole Ahvenanmaan naisia ja miehiä Heittäkää heimonsa kunnia alas Sodankäynti uhkasi meitä, mutta voitollisesti Meillä on vapauden perintö. Äänekkäästi se kuulostaa, ruotsin kielemme Kutsuvalla äänellä puhuttu Valaise polkumme kuin liekkien merkintä 𝄆 Näytä meille, mihin kuulumme. 𝄇	Land of thousand islands and skerries Born from deep beneath the waves, Åland, our Åland, our home it is Thee we long to meet. Ancient graves beneath the birches Tell of our thousand-year history, Our forebears' land we shall never forget 𝄆 No matter whither we will get. 𝄇 Lovely is our Åland when straits and bays Become blue in the bright spring days, 'Tis delightful to wander in forest and grove In flowered fields of our shores and cove. Midsummer pole to evening red sky By willing hands raised high, In skerry village far and about 𝄆 Lit are beacons by the young scout. 𝄇 Lovely is our Åland when froths of waves Whirl 'gainst mighty precipice blades, When the church folks steer beneath the stars Over the icy depths of waters. Even when storms in cottages' peace roar The airs of spinning wheels soar, In memory of loving childhood 𝄆 Thy children in gleeful praise stood. 𝄇 Never have Ålandic women and men Let down the worth of their nation, Warfare threatened us, yet gloriously Freedom's heritage we carry. Let our Swedish language be ablare Spoken with voice urging and yare, Like a buoy of flames may our path prolong 𝄆 To show us where we belong. 𝄇

Lyrics

See also

Notes

References

External links

Wikiwand - on