Värilämpötila
valon mitattava ominaisuus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Värilämpötila on valkoiseksi käsitetyn valon, kuten auringonvalon ja lamppujen valojen mitattava ominaisuus. Värilämpötilan yksikkö on kelvin. Värilämpötila on sellaisen mustan kappaleen lämpötila, jonka säteilemä valo vastaa tarkasteltavaa valoa. Esimerkiksi tähden tai hehkulampun voidaan katsoa olevan likimäärin mustia kappaleita, joten niiden säteilemän valon värilämpötila on sama kuin niiden oma lämpötila. Muunlaisen valonlähteen, esimerkiksi loisteputken tai valkoisen LEDin, värilämpötila määritetään vertailemalla sen valoa mustan kappaleen säteilyyn ja etsimällä ihmisen värinäön kannalta valoa parhaiten vastaava mustan kappaleen säteilylämpötila. Voimakkaasti värillisellä valolla ei ole värilämpötilaa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Maan pinnalle saapuvan auringonvalon värilämpötila muuttuu jatkuvasti päivän aikana ilmakehän sinistä valoa sirottavan vaikutuksen vuoksi. Värilämpötilan noustessa valon väri muuttuu punaisesta (2 000 K) siniseksi (12 000–18 000 K).
Ihmisen kyky erottaa värilämpötiloja vaihtelee valaistuksen kirkkauden mukaan. Tätä kuvataan mm. ns. Kruithofin käyrällä. Tyypillisen sisätilan valaistuksessa alueena pidetään monesti värilämpötiloja n. 2 790–11 000 kelvinin välillä.
Valonlähteiden markkinoinnissa ja arkikielessä keltaiseen (ja edelleen oranssiin ja punaiseen) vivahtavia valonlähteitä kutsutaan "lämpimiksi" ja sinertäviä "viileiksi" tai "kylmiksi". Jaottelu kylmiin ja kuumiin väreihin ei ole yksiselitteinen ja perustuu enemmänkin havaintoihin ihmisten tuntemuksista. On mm. osoitettu, että ihmiset arvioivat lämpimällä värillä maalatun huoneen lämpötilan korkeammaksi kuin viileän värisen huoneen. Kuitenkin esim. kylmänä pidetystä sinisestäkin on mahdollista löytää lämmin sävy ja lämpimänä pidetystä punaisesta kylmä. Lisäksi viileäkin väri voi vaikuttaa lämpimältä vielä kylmempien värien joukossa. Sinertävä valo yhdistetään usein lumeen ja jäähän. Vastaavasti palavan puun kelta-oranssi on helppo mieltää lämpimäksi. Todellisuudessa keltasävyisen valonlähteen varsinainen värilämpötila on kuitenkin matalampi kuin sinisävyisen. Alle 2 500 K säteilyn energia taas alkaa jo painottua ihmiselle näkymättömään infrapunaan. Puhtaan lämpösäteilyn eli infrapunan värilämpötila on alle 1 000 K.[1]
Keinovalon värilämpötila otetaan huomioon, kun tila valaistaan sisustukseen ja tavoiteltuun tunnelmaan sopivalla tavalla. Perinteisen hehkulampun värilämpötila on 2 700 K ja halogeenilampun noin 3 000 K. Kotikäytössä on suosittu matalahkon värilämpötilan lamppuja, koska niihin on totuttu ja monet kokevat niiden valon kodikkaan miellyttäväksi. Julkisissa tiloissa tavanomaisia ovat valkoisemmat 4 000 K loistelamput, sillä tyypillisesti lamppujen hyötysuhde on ollut hieman parempi valkoisempana (saadaan enemmän valoa samalla teholla) ja värintoisto on monesti parempi. Päivänvalolampuiksi nimitetään lamppuja, joiden värilämpötila on yli 5 000 K ja värintoisto on hyvä. Yli 5 500 K valo taas alkaa jo näyttää ihmisestä sinertävältä.