Artur Lõoke ja Herman Treial

Artur Lõoke (20. syyskuuta 1909 Jõgeva – 11. lokakuuta 1950 Tallinna^[1]) ja kapteeni Herman Konstantininpoika Treial (1904 Tartumaa – 9. helmikuuta 1951 Helsinki) olivat kaksi neuvostovirolaista loikkaria, jotka ylittivät Suomen ja Neuvostoliiton rajan Ilomantsissa 28. heinäkuuta 1949 ja pyysivät Suomesta poliittista turvapaikkaa. Lõoke palautettiin Neuvostoliittoon ja tuomittiin myöhemmin kuolemaan. Treial kuoli Helsingin lääninvankilan vankisairaalassa rajalla sattuneen ammuskelun^selvennä seurauksena saamiinsa vammoihin, keuhkokuumeeseen (”molemminpuolinen keuhkopussin tulehdus, johon liittyi tuberkuloottisia oireita”) ja suolistosairauteen. Tapaus sai maailmanlaajuista huomiota ja aiheutti vaikeuksia Suomen hallitukselle^selvennä.^[2][3][4]

Artur Lõoke

Lõoke työskenteli rautateillä Rakkessa. Viron saksalaismiehityksen aikana vuodesta 1941 Lõoke komensi Rakken kylän Omakaitse-joukkuetta. Saksalaisten paetessa Lõoke pyrki pakolaisena Ruotsiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Viron ollessa neuvostovallan alla Lõoke piileskeli viranomaisia viiden vuoden ajan. Lõoke pyrki Suomen kautta länteen, vaatteisiin oli ommeltu matkaa varten kultarahoja. Kuolemantuomion jälkeen Lõoken vaimo ja tytär karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan Novosibirskin alueelle.^[5]

Herman Konstantininpoika Treial

Treial oli armeijan kapteeni ja oli toiminut ennen kadettikouluun menoaan kansakoulunopettajana.^[3]

Treial on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle kortteliin 26.^[6] Siunaus pidettiin Hietaniemen krematorion kappelissa.^[3]

Treialin vapauttamisyritys

Tom Östlingin tapahtumista tekemässä televisiodokumentissa Loikkari haastatellaan silloista sairaanhoitajaopiskelijaa Sirppa-Leena Elorantaa (o.s. Laurio), joka oli Treialin hoitaja ja auttoi tätä paossa Helsingin yleisen sairaalan sisätautien osastolta Unioninkatu 38:sta ja sai itsekin neljän kuukauden vankeustuomion. Vapauttamisyritykseen osallistuivat myös filmimies Leo Hildén ja mainostoimistoyrittäjä Jaakko Ketola sekä Treialia kotonaan Tarkk’ampujankadulla piilotellut ranskalainen leskirouva Marguerite Tuderus. Vapauttamisyrityksen johdosta pidätettiin myös kolme muuta henkilöä. Leskirouva Tuderus vapautui syytteistä muiden avustajien saadessa neljästä kymmeneen kuukautta vankeutta. Hovioikeus muutti rangaistukset myöhemmin ehdollisiksi.^[7][8][3]

Sirppa-Leena Eloranta sai vapauttamisyrityksestä vuosikymmeniä myöhemmin kunniamerkin kiitokseksi Viron kansalta. Kunniamerkin luovutti hänelle Viron presidentti Lennart Meri Viron itsenäisyyspäivän vastaanotollaan. Myös toinen vapauttamisyritykseen osallistunut hoitaja sai samalla kertaa kunniamerkin.^[3]

Tuuli Reijonen kirjoitti Treialin pakoyrityksestä romaanin Kenen on syy?, jonka pohjalta Veikko Itkonen ohjasi vuonna 1962 dramatisoidun elokuvan Vaarallista vapautta.^[9]