Antoine Chrysostome Quatremère de Quincy
From Wikipedia, the free encyclopedia
Antoine Chrysostome Quatremère de Quincy (28. lokakuuta 1755 Pariisi – 28. joulukuuta 1849 Pariisi) oli ranskalainen arkeologi, taidekriitikko, taidehistorioitsija ja poliitikko. [1]
Quatremère de Quincy oli maineikas tiedemies, kun häntä Ranskan vallankumouksen neljäntenä vuonna syytettiin osallisuudesta rojalistien kapinaan 13. päivänä vendemiaire-kuuta (5. lokakuuta 1796). Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin jonkin ajan päästä[1]. Seuraavana vuonna hänet valittiin Viidensadan neuvostoon Seinen departementista[1], mutta hänen oli paettava Saksaan osallistuttuaan uudelleen rojalistien toimintaan. Ranskan olojen rauhoituttua hän palasi ja hänet nimitettiin vuonna 1800 Seinen neuvoston pääsihteeriksi.
Luovuttuaan poliittisista tehtävistä hän aloitti 1806 suuren taidesanakirjan (Dictionnaire de l'Académie des Beaux-arts) toimitustyön. Vuosina 1816–1839 hän toimi Taideakatemian (Académie des Beaux-Arts) sihteerinä ja vuonna 1818 hänestä tuli Kansalliskirjaston arkeologian professorin viran haltija. Tehtävässään hän joutui varjelemaan arkeologisten löytöjen koskemattomuutta esimerkiksi keisari Napoleonin keräilyvimmalta[1]. Quatremère de Quincy kirjoitti lukuisia arkeologian ja arkkitehtuurin alan julkaisuja. Vuosina 1788–1825 hän toimitti arkkitehtuurin sanakirjaa Dictionnaire d'Architecture. Hän palasi vielä lyhyeksi aikaa politiikkaan vuonna 1820.